Se hullu aikoo muuttaa maalle!
Ihmiset katsovat hölmistyneinä, kun kerron muuttavani sitten eläkepäivillä maalle – kuka hullu nyt haluaisi muuttaa maalle?
Totta on, että ajatus maalle muutosta soutaa tilastoja vastaan, jotka ovat jo useamman vuosikymmenen kertoneet kaupungistumiskehityksestä. Maailmanlaajuisesti puhutaan yhteiskunnan urbanisoitumisesta: Opiskelu- ja työpaikat vetävät nuoria kaupunkeihin – valmistumisen jälkeen kokemusta haetaan suurista yrityksistä, jotka ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Kulttuuri- ja huvipuolen tarjonta on suuremmissa kaupungeissa runsaampaa. Lääkäriin ja kauppoihin on yleensä lyhyempi matka ja jos ei halua käyttää omaa autoa, taittuu matka kaupungeissa helposti julkisilla liikennevälineillä.
Mitä useampi työikäinen muuttaa maalta kaupunkiin, sitä nopeammin vähenevät verotulot maaseudulla, eivätkä kuntien tulot riitä infrastruktuurin ylläpitoon: tiet heikkenevät, kouluja lakkautetaan, sairaaloita suljetaan, kaupat katoavat, ja yhä useampi haluaa muuttaa maalta kaupunkiin. Syntyvyyden lasku kärjistää tilannetta ja noidankehä on valmis.
Kysynnän ja tarjonnan laki ohjaa yhteiskuntaa. Asuntojen hinnat nousevat suurissa kaupungeissa ja laskevat jyrkästi syrjäseuduilla. Valtiovarainministeri Katri Kulmuni nosti helmikuun alussa esiin tarpeen käynnistää selvitystyö asuntojen hintojen eriytymiskehityksestä ja mahdollisista keinoista vaikuttaa siihen. Äänestäjät odottavat hallitukselta toimenpiteitä.
Lukiessa Talouspolitiikan arviointineuvoston raporttia Suomen julkisen talouden kehityksestä nousee kuitenkin kylmähiki otsalle. Ainakaan sellaisiin toimiin, jotka lisäisivät valtion menoja, ei ole varaa, kun tämän hetken arvioiden perusteella 2030- ja 2040-luvuilla ikäsidonnaisten menojen kasvu – väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku – johtaa julkisen talouden alijäämän kasvuun ja valtion velan lisääntymiseen. Keinojen täytyy siis olla jotain muuta.
Markkinataloudessa lähdetään siitä, että itseohjautuvat markkinat johtavat aina optimaaliseen tulokseen. Jos markkinat eivät jostain syystä toimi, on julkisen vallan tehtävänä puuttua – ainakin silloin jos näin saadaan parannettua kuluttajan asemaa ja taataan yhteiskunnallisesti parempi lopputulos. Markkinoiden toimintaan voidaan puuttua myös, jos halutaan ohjata ihmisten käyttäytymistä. Riskin ohiampumisesta kantaa valtio, jossa päättäjinä toimivat poliittisen järjestelmän mukaisesti valitut edustajat ja hallitus. Tästä esimerkkinä voi mainita edellisen vaalikauden taksiuudistuksen.
Saksassa vuokra-asuminen on perinteinen asumismuoto – lähes puolet ihmisistä asuu vuokralla. Kaupungistumisesta johtuvaan rajuun vuokrien nousuun 2000-luvun alkupuoleen verrattuna on pyritty puuttumaan asettamalla 2015 alkaen vuokrille (kasvukeskuksissa ja suurissa kaupungeissa) lakisääteiset hintakatot. Sääntelyn tarkoitus oli mahdollistaa kohtuuhintainen asuminen suurissakin kaupungeissa myös keski- ja heikompituloisille. Jälkikäteen sääntelyn huomattiin kuitenkin jääneen suurimmassa osassa kaupunkeja lähes ilman vaikutuksia ja muutamassa kaupungissa jopa nostaneen vuokratasoa. Ensimmäinen laukaus meni ohi ja seuraavaa valmistellaan.
Koska kysynnän ja tarjonnan lakiin on vaikea puuttua, on keinoja mietittäessä oleellista pystyä tunnistamaan kehityksen aiheuttavat tekijät eikä vain säädellä seurauksia. Kun käytetään keppiä, on katsottava keneen iskut osuvat; jos porkkanaa, kenelle se parhaiten maistuu.
Saksasta löytyy valtion ohjausyrityksistä pari muutakin esimerkkiä. Lentoliikenteen päästöjä on pyritty vähentämään korottamalla lentoveroa. Kovan kilpailun johdosta monet lentoyhtiöt ovat kuitenkin ottaneet veron aiheuttaman kustannusten nousun takkiinsa. Kysyntä ei ole laskenut eivätkä päästöt sitä kautta vähentyneet. Vero ei myöskään ole lentoyhtiöille kannustin satsata esimerkiksi kalliimpaan, hiilineutraalisti tuotettuun polttoaineeseen.
Ympäristövirasto vaatii Saksassa vuosittaisen ajoneuvoveron korotusta voimakasmoottorisille autoille. Jos näin tapahtuu, saattaa voimakasmoottorisen auton omistaja, joka käyttää pitkillä matkoilla junaa mutta ajaa autollaan syrjäkylältä rautatieasemalle, kantaa ilmastoteosta suhteessa suuremman vastuun kuin henkilö, joka käyttää pitkillä matkoilla vähemmin tehoin varustettua autoaan.
Ohjailu johtaa haluttuun lopputulokseen vain, jos onnistutaan puuttumaan ihmisten käyttäytymistä motivoiviin seikkoihin. Kaupungeissa ja maaseudulla sijaitsevien asuntojen tase-eroihin saatetaan voida jonkin verran vaikuttaa pitämällä maaseutukin elinvoimaisena. Asuntosijoittajanhan näkökulmasta kiinteistön arvo määräytyy ensisijaisesti sen sijainnin perusteella – kuinka mielenkiintoinen sijaintikunta tai -kaupunki on asua; ovatko liikenneyhteydet hyvät, mikä on paikkakunnan työllisyystilanne?
Kaupungistumiskehitystä ei voi pysäyttää, eikä siihen tule edes pyrkiä, mutta Suomen kokoisessa maassa, jossa on runsaat vesivarat ja lääniä asua väljästi on löydettävä keinot, joiden avulla elämisen taso syrjäseudulla ja maaseutukaupungeissa pysyy laadullisesti niin hyvänä, että riittävä määrä ihmisiä haluaa valita ne asuinpaikakseen.
Sanon edelleenkin muuttavani asumaan maalle eläkepäivillä.