Tiistain jälkeen puhelinlangat vaikenevat – "Verkko on ulottunut jokaiseen suomalaiseen tupaan"

Tiistaina soitetaan Suomen toistaiseksi viimeinen valtakunnallisen operaattorin lankapuhelu.

Puhelinlankojen hiljentyessä teleoperaattori Elisalla alkaa valtava urakka, kun yhteensä tuhansien kilometrien pituinen puhelinlankaverkosto puretaan. Purkutyöt on joillain alueilla jo aloitettu, mutta työt kestävät vielä useita vuosia.

– Siinä on tietysti aika iso urakka, koska se on verkko, joka on ulottunut jokaiseen suomalaiseen tupaan. Lähivuosina se pyritään saamaan päätökseen, kertoo Elisan teknologiajohtaja Kalle Lehtinen STT:lle.

Verkoston purku tarkoittaa sitä, että monen maisemassa tutut ilmassa tolppien välissä kulkevat puhelinlangat häviävät. Uudemmat yhteydet kulkevat maan alla tai näkymättömästi ilmassa.

Elisa kertoi vuoden alussa lakkauttavansa niin yksityisasiakkaiden kuin yritystenkin lankaliittymät kesäkuun loppuun mennessä. Telia lakkautti omat lankaliittymänsä vuonna 2019, ja vuodenvaihteessa hiljenivät DNA:n liittymien lankapuhelimet.

Heinäkuussakaan ei kannata pelästyä, jos saa puhelun, joka näyttäisi saapuvan lankapuhelinnumerosta. Vanhat valintalevyt eivät pyörähtele haudan takaa, vaan kyseessä voi olla tavallinen mobiiliverkkoa hyödyntävä liittymä, joka on säilyttänyt tutun puhelinnumeron.

Elisan mukaan asiakkaiden suhtautuminen muutokseen on ollut pääosin positiivista.

– On saattanut olla niinkin, että lankaliittymän lopettaminen on vaan jäänyt, vaikka varsinainen palveluiden käyttö on jo siirtynyt muualle. Ja tietenkin monelle asiakkaalle on ollut tärkeää, että se vanha numero, joka on ollut pitkään käytössä, on saatu siirrettyä mobiiliyhteyksien yhteyteen, sanoo Lehtinen.

Vaikka valtakunnallisten operaattorien langat vaikenevat, jotkut pienemmät yritykset tarjoavat edelleen puhelinpalvelua kiinteässä verkossa, joten lankapuhelinliittymiä voi Suomessa olla jatkossakin käytössä.

Vuonna 1877 Helsinkiin rakennettiin Suomen ensimmäinen toimiva puhelinlinja. Se tosin kulki vain saman tontin toiselta laidalta toiselle.

Varsinaisen puhelinlaitoksen sai ensimmäisenä Turku vuonna 1881. Seuraavana vuonna omansa saivat Helsinki, Viipuri ja Tampere.

Vuonna 1929 Helsingin alueen puhelinkeskukset automatisoitiin ensimmäisenä koko maailmassa. Muiden isompien kaupunkien puhelinkeskuksia automatisoitiin 1930-luvulla.

Niin kutsutuilla sentraalisantroilla eli puhelunvälittäjillä oli muualla Suomessa tärkeä rooli tiedonvälityksessä. Automatisoimattomilla alueilla puhelut ohjautuivat ensin käsivälitteisiin puhelinkeskuksiin, joista keskuksen hoitaja välitti puhelun edelleen soittajan toivomaan numeroon. Puhelinkeskusten ja puhelunvälittäjien aikakausi päättyi vuonna 1980, kun viimeisetkin käsivälitteiset puhelinkeskukset Kolarissa, Pellossa ja Ylitorniolla automatisoitiin.

Suomalaiset olivat innokkaita puhelimenkäyttäjiä, ja vuonna 1950 Suomessa oli jo seitsemän puhelinta jokaista sataa asukasta kohti. 1960-luvulla Suomi nousi Euroopan tilastoissa seitsemännelle sijalle puhelinliittymien määrässä.

Suurimmillaan lankapuhelinten määrä oli suomalaiskodeissa 1990-luvun alussa.

Nykykännyköitä edeltäneen maailman ensimmäisen GSM-puhelun kytki Radiolinja vuonna 1991. Radiolinjan verkossa tehtiin myös maailman ensimmäinen GSM-datapuhelu kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1993.

1990-luvulla alkoi myös GSM-teknologiaan perustuneiden Nokia-puhelinten voittokulku maailmalla.

Elisalla lankaliittymien lakkauttamispäätökseen vaikutti viestintätapojen muutos. Tarve toiselle ihmiselle puhumiseen on, keinot vain muuttuvat.

– On tärkeää, että ihmiset pystyvät puhumaan käyttämällä uudempia teknologioita. Puhelut ja puheen rooli säilyvät, Lehtinen sanoo.

1880-luvulta palvelleen lankapuhelinverkon käyttäjämäärä laski viime vuosikymmenien aikana rajusti, ja Elisa kertoo, että sillä oli vuodenvaihteessa enää muutamia tuhansia lankaliittymiä.

Liittymiä oli paitsi lankapuhelimissa myös esimerkiksi fakseissa ja hissipuhelimissa. Uusia liittymiä ei ole myyty enää vuosiin.

– Verkon käyttö on vähentynyt koko ajan. Vuosien varrella asiakkaat ovat siirtyneet muihin palveluihin ja nyt katsoimme, että on hyvä aika lopettaa, sanoo Lehtinen.

Oma osansa lopettamispäätökseen oli myös järjestelmän vanhentumisella. Aika on ajanut monin paikoin perinteisen puhelinlankaverkon ohi.

Vanhan teknologian vaatimia varaosia on nykyään vaikea löytää ja järjestelmän huoltamista vaikeuttaa se, ettei siihen välttämättä ole enää osaamista.

– Kyseisiin järjestelmiin ei enää saa uusia osia. Ihmisetkin, jotka sitä ovat ylläpitäneet, ovat siirtyneet eläkkeelle, Lehtinen kertoo.

Tällä hetkellä suurin osa puheluista soitetaan mobiiliverkossa. Muut tietoyhteydet kulkevat suurilta osin valokuidussa.