Nykyihmisen vinoutunut luontosuhde uhkaa pölyttäjiä ja samalla koko Euroopan ruokaturvan perustaa

Me eurooppalaiset tuhoamme oman ruokaturvamme perustaa, koska emme osaa ajatella luontoa kokonaisuutena pitkällä aikavälillä.

Näin arvioidaan kesäkuussa julkaistussa asiantuntijaraportissa, jossa penätään EU:lta toimia pölyttäjäkadon ehkäisemiseksi. Raportin tehneet tutkijat varoittavat Eurooppaa kriisistä, ellei EU onnistu pysäyttämään pölyttäjien häviämistä ja kääntämään pölyttäjäkadon suuntaa.

– Pitäisi pystyä näkemään luonnon itseisarvo eikä tavoitella vain yksittäisiä nopeita tuottoja miettimättä sitä, miten kokonaisuus toimii pidemmällä aikavälillä, sanoo STT:lle yksi raportin laatimiseen osallistunut tutkija, Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Mirella Miettinen.

Raportin tekemiseen osallistui 135 tutkijaa kahdeksasta EU-rahoitteisesta tutkimushankkeesta.

Pölyttäjille haasteita aiheuttavat esimerkiksi isot viljelysalat, joilla kasvatetaan vain yhtä lajia.

– Siellä ei ole välttämättä pölyttäjien tarvitsemia ravintokasveja tai pesä- ja lisääntymispaikkoja. Ja jos käytetään vielä runsaasti kasvinsuojeluaineita maksimaalisen sadon saamiseksi, se haittaa pölyttäjien selviämistä, Miettinen selittää.

Euroopassa suurimmat villipölyttäjäryhmät ovat yö- ja päiväperhoset. Näiden jälkeen tulevat tutummat kovakuoriaiset, ampiaiset, mehiläiset ja kärpäset. EU:n luokituksen mukaan 10 prosenttia mehiläislajeista, 15 prosenttia perhoslajeista ja 37 prosenttia kukkakärpäslajeista on Euroopassa uhanalaisia.

Raportin mukaan pölyttäjäkato on seurausta ihmisen vinoutuneesta luontosuhteesta: ihmiset nähdään luonnosta erillisinä ja sitä ylempiarvoisina, ja luonto mielletään ihmisen käyttöön tarkoitettuna resurssina.

Myös ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia pölyttäjille.

– Erityisesti pohjoisilla leveysasteilla sään ääri-ilmiöt, jotka ovat lisääntyneet, kuten tuulisuus, sateisuus ja kuivuus, vaikuttavat pölyttäjiin, niiden elinympäristöihin ja itse pölytystapahtumaan kielteisesti, sanoo Miettinen.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia yksittäisiin pölyttäjälajeihin ei tosin ole Miettisen mukaan vielä paljon tutkittu.

Miettisen mukaan pölyttäjät ovat avainasemassa niin luonnon ekosysteemeissä kuin maataloudessakin. Pölyttäjillä on tärkeä rooli myös luontokadon torjunnassa.

– Pölytyksestä hyötyvät tai riippuvaiset kasvit toimivat ravintona, suojana ja pesimäpaikkoina myös muille eläimille.

Maailmanlaajuisesti on arvioitu, että lähes 80–90 prosenttia kaikista kukkivista kasvilajeista joko hyötyy tai on riippuvainen hyönteisten tai muiden eläinten pölytyksestä. Eläinten tarjoamasta pölytyksestä hyötyy noin 75 prosenttia maailman tärkeimmistä viljelykasveista.

Ihmiselle elintärkeitä hivenaineita, kuten monia vitamiineja ja antioksidantteja, löytyy lähes yksinomaan viljelykasveista, jotka hyötyvät eläinten välittämästä pölytyksestä.

Arvioiden mukaan tällä hetkellä menetetään joka vuosi 3–5 prosenttia hedelmä, vihannes- ja pähkinätuotannosta riittämättömän pölytyksen vuoksi. Tämä johtaa yli 400 000 ylimääräiseen kuolemantapaukseen vuosittain, koska ihmisillä ei ole riittävästi terveellistä ravintoa saatavilla, Miettinen sanoo.

Maatalouden lisäksi monet eurooppalaiset toimitusketjut ja toimialat ovat riippuvaisia kukkivien kasvien pölytyksestä. Esimerkkeinä raportissa mainitaan muun muassa lääkekasvit, ravintolisät, rehu, kosmetiikka, taide, kulttuuri ja matkailu.

Pölyttäjäkantojen romahdus aiheuttaisi valtavia kustannuksia, erityisesti Euroopalle.

Jos luonnonvaraisten pölyttäjäkantojen romahdus tapahtuisi vuoteen 2030 mennessä, maksaisi se raportin mukaan maailmanlaajuisesti 34 miljardia euroa joka vuosi. Summasta 24 miljardia euroa kohdistuisi Eurooppaan, siitä puolet eli 12 miljardia EU-maihin.

Miettisen mukaan pölyttäjien häviämisen riski vaihtelee muun muassa alueittain.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) muutaman vuoden takaisen raportin mukaan Suomessa riski ei ole niin suuri kuin Välimeren maissa, koska maataloustuotanto ei ole Suomessa niin riippuvainen pölyttäjistä kuin Välimeren alueella.

Tutkijoiden mukaan suurin este pölyttäjien kantojen elvyttämiselle löytyy EU:sta. Vastuut ovat hajaantuneet eri sektoreille, politiikan suunnittelu tapahtuu ylhäältä alas ja eri hallinnonalojen välinen koordinaatio on heikkoa.

– Eli saatetaan tehdä sellaisia päätöksiä tai toimenpiteitä, joissa ei välttämättä huomioida sitä, että miten ne vaikuttavat toisilla sektorilla, Miettinen sanoo.

Miettinen antaa esimerkin sektoriajattelusta: jos ennallistamisasetuksessa pyrittäisiin ennallistamaan pölyttäjien elinympäristöjä, toisella sektorilla esimerkiksi maataloudessa tai kemikaalipuolella saatetaan antaa lupa käyttää jotain torjunta-aineita, jotka vaikuttavat kielteisesti pölyttäjiin.

Miettinen penää EU:lta konkreettisia ja mitattavia tavoitteita ja indikaattoreita ongelman korjaamiseksi. Hänen mukaansa pitäisi esimerkiksi olla keino arvioida sitä, miten kasvinsuojeluaineet tai muut kemikaalit vaikuttavat eri pölyttäjälajeihin.