Kuka tahansa voi kutsua itseään lakimieheksi – siksi juristin ammattinimike pitäisi suojata samalla tavalla kuin lähihoitajan, kiinteistönvälittäjän ja hierojan

Pääkirjoitus

Suomessa saa itseään kutsua lääkäriksi vain lääkärin koulutuksen saanut henkilö, ja lähihoitajaksi hoitoalan tutkinnon suorittanut. Myös esimerkiksi kiinteistönvälittäjän ja koulutetun hierojan ammattinimikkeet on suojattu.

Onkin erikoista, että kuka hyvänsä voi tituleerata itseään lakimieheksi. Lainopillisen avun antaminen edellyttää huomattavaa asiantuntemusta, sillä virheelliset neuvot voivat viedä asiakkaan perikatoon.

Oikeustieteellinen yliopistotutkinto on perinteisesti ollut Suomessa yleistutkinto, jossa valmistuvien on hallittava perustiedot kaikilta keskeisimmiltä oikeudenaloilta. Suomalaiset ovat oppineet luottamaan siihen, että juristien antamiin neuvoihin voi yleensä luottaa, olipa kyse minkä hyvänsä oikeudenalan perusasioista.

On erikoista, että kuka hyvänsä voi tituleerata itseään lakimieheksi.

Siksi juristin tai lakimiehen nimikettä käyttäviltä olisi syytä edellyttää sellaista laajaa tietämystä, jota ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaminen osoittaa. Jos vain yksittäiseen oikeudenalaan perehtynyt henkilö voi kutsua itseään juristiksi, yleisö saa helposti todellista mairittelevamman kuvan henkilön osaamisesta.

Pahinta on tietysti se, jos Suomeen ilmaantuu valejuristeja, jotka työskentelevät alalla ilman minkäänlaista asiaan liittyvää koulutusta. Näin voi jo olla, sillä ainakin Suomen Lakimiesliiton puheenjohtaja Tuula Linna on kertonut törmäävänsä säännöllisesti tilanteisiin, joissa lakimies- tai juristi-nimikkeitä käyttävät henkilöt, joilla ei ole ylempää oikeustieteellistä korkeakoulututkintoa.

Kehityksestä huolestunut lakimiesliitto julkaisi hiljattain ohjeen, jonka mukaan juristi- tai lakimies-nimikettä tulisi käyttää vain ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneista henkilöistä.

On kummallista, että kuka hyvänsä voi perustaa ”lakiasiaintoimiston” ja tarjota ”oikeudellisia palveluita”. Ei voida olettaa, että alaan vihkiytymätön asiakas hoksaa pyytää ”lakimieheksi” esittäytyvän henkilön ansioluettelon tarkistettavakseen.

Tilannetta parantaa se, että asianajaja-nimike on suojattu ja edellytykset sen käytölle ovat tiukat. Asianajajalta edellytetään ylemmän oikeustieteellisen tutkinnon lisäksi erillisen asianajajatutkinnon suorittamista.

Asianajotoimiston voi omistaa vain asianajaja, joka on henkilökohtaisesti vastuussa yrityksensä toiminnasta. Asianajajaliitto valvoo jäseniään mahdollisten väärinkäytösten varalta.

Moni ei kuitenkaan hahmota asianajajan ja juristin sekä asianajotoimiston ja lakitoimiston välistä eroa. Siksi myös juristin ammattinimike olisi syytä suojata lailla.