Ex-hallituskumppanit sysäävät sähkökaupan Mustaa Pekkaa kokoomuksen syliin

Suomen suurimman sähköverkkoyhtiön Carunan rajut hinnankorotukset siirtomaksuihin ovat saaneet kuluttajat raivon partaalle – syystäkin.

Tavallinen kuluttaja on monopoliasemassa toimivan yrityksen edessä voimaton. Toisin kuin sähköyhtiötä, sähkönsiirrosta vastaavaa yhtiötä ei voi vaihtaa tai kilpailuttaa.

Carunasta tuli Suomen suurin verkkoyhtiö loppuvuodesta 2013. Valtionyhtiö Fortum myi tuolloin pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtaman hallituksen siunauksella verkkoyhtiön ulkomaisille pääomasijoittajille. Kaupan valmistelu oli elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) vastuulla.

Katainen vakuutti tuolloin eduskunnan edessä, että kauppa ei nosta asiakkaiden siirtohintaa, koska sen hinnoittelua säännellään tarkasti. Toisin kävi.

Kaikille rahastus ei tullut yllätyksenä.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä totesi tuolloin omassa blogissaan, että ”huoltovarmuuden ja turval­li­suuden kannalta elintärkeät sähköverkot olisi pitänyt pitää suomalaisissa käsissä. Valtion omis­ta­ja­po­li­tii­kalta puuttuu visio.”

Sähköverkkojen myynti on osoittautunut nyt virheeksi.

Hinnankorotuksia yhtiö perustelee kasvaneilla investointitarpeilla.

Perusteluissa on oikeaakin, mutta hämmentävää on, että muut verkkoyhtiöt eivät ole lähteneet mukaan samanlaiseen hintaralliin. Syntyneen kalabaliikin jälkeen kynnys hintojen nostamiseen on varmasti entistä korkeampi.

Caruna on tehnyt erinomaista tulosta, mutta veroja yhtiö ei maksa Suomeen kuin murusia.

Vuonna 2014 yhtiö maksoi Ylen mukaan yli 50 miljoonan euron voitostaan yhteisöveroja 1,6 prosenttia. Tämän mahdollistaa verosuunnittelu, joka voi olla laillista, mutta paljon peräänkuulutettua yhteiskuntavastuuta siinä ei ole.

Jonkunlaista suoraselkäisyyttä osoittaisi, jos edes joku päätöstä hyväksymässä ollut uskaltaisi nostaa käden pystyyn virheen merkiksi. Tämä taitaa olla kuitenkin liikaa vaadittu.

Edellisessä hallituksessa istuneet puolueet yrittävätkin nyt kaikin voimin irtisanoutua epäonnistuneeksi osoittautuneesta myyntipäätöksestä.

Ex-kulttuuriministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki syyttää päätöksestä suorasukaisesti kokoomuksen silloista voimakaksikkoa Jyrki Kataista ja Jan Vapaavuorta. Samaa virttä laulaa ex-puheenmies Eero Heinäluoma (sd.).

Omistajaohjauksesta vastannut kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.) on ollut viisaasti hiljaa. Kenelläkään ei taida yllätys, että vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö moittii myös kokoomusta.

Yleensä vastuu ja valta kulkevat käsi kädessä. Tällä kertaa entiset hallituskumppanit työntävät vastuun suosiolla kuulijalle toteamalla, että ”en minä olisi halunnut, mutta kokoomuksen pojat pakottivat”.

Peiliin ei ole katsonut vielä kukaan. Jonkunlaista suoraselkäisyyttä osoittaisi, jos edes joku päätöstä hyväksymässä ollut uskaltaisi nostaa käden pystyyn virheen merkiksi. Tämä taitaa olla kuitenkin liikaa vaadittu.

Sähköverkkoyhtiön myynnistä syntynyt poru muistuttaa monella tavalla 2000-luvun vaihteessa tehtyä Digita-kauppaa. Tuolloin Yleisradio myi lähetysverkon ulkomaalaiselle pääomasijoittajalle.

Yhtiö on kaupasta lähtien takonut huipputulosta. Veroja yhtiö maksaa vaatimattomasti Luxemburgin tarjoaman veroedun ansiosta.

Jälkikäteen on helppo todeta, että Digita-kauppa oli suuri munaus. Sähkön siirtoverkkojen myyminen nousee samaan sarjaan.

Valtion omistuksessa olevien yhtiöiden myyminen on vaativa laji. Siksi nykyiseltä ja tulevilta hallituksilta on lupa odottaa tarkempaa ja harkitumpaa päätöksentekoa kansallisesti tärkeiden ja varsinkin monopoliasemassa olevien yritysten myymisessä.