EU-jurnutuksesta ei oikein enää ole politiikan sisällöksi
Suomen EU-jäsenyydestä ei näytä enää oikein olevan politiikan keskeiseksi kysymykseksi.
Tämän voi päätellä Ylen Taloustutkimuksella teettämästä mielipidetiedustelusta (Yle uutiset 10.7.).
Tulosten mukaan 72 prosenttia kyselyyn osallistuneista vastustaa uutta kansanäänestystä EU-jäsenyydestä. Äänestyksen haluaisi vain runsas viidesosa (22 %).
Jos kansanäänestys kuitenkin järjestettäisiin, 62 prosenttia äänestäisi EU:ssa pysymisen puolesta.
Tämä on tosin vain viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin kansanäänestyksessä 1994.
Silloin puolesta äänesti 57 prosenttia ja vastaan 43.
Nyt vastaan äänestäjiä olisi kuitenkin vain 19 prosenttia. Kymmenesosa (11 %) ei äänestäisi lainkaan. Epätietoisia on kahdeksan prosenttia.
Vielä mielenkiintoisempia tietoja saatiin, kun vastauksia jaoteltiin vastaajien puoluekannan mukaan.
Tiukimmin jäsenyyden kannalla ovat odotetusti kokoomuksen ja vihreiden kannattajat. Heistä 87 prosenttia torjuu uuden kansanäänestyksen.
Kolmanneksi tyytyväisimpiä nykytilaan ovat hieman yllättäen keskustalaiset (83 %) ennen RKP:n (81 %) ja SDP:n (80 %) kannattajia. Jopa maanviljelijöiden kanta on muuttunut erittäin selvästi myönteisempään suuntaan.
Vasemmistoliittolaisetkin ovat kansanäänestystä vastaan (71 %).
Vain perussuomalaisten ja siitä eronneen Uuden vaihtoehdon kannattajien enemmistö tahtoisi uuden kansanäänestyksen.
Ruutia ei taida kannattaa tuhlata Euroopan unionin vastustamiseen, kun kansalaisten suuri enemmistökään ei sitä halua.
Tulokset kertovat aika lailla vastaansanomattomasti, että EU-jäsenyyden arvostelusta ja yleisestä EU-jurnutuksesta ei enää oikein ole politiikan sisällöksi.
Suomi onkin ollut unionin jäsen jo yli 20 vuotta. Kokonainen sukupolvi on elänyt kohta vain EU-kansalaisena.
Näinä vuosina unionista on tullut normaali osa suomalaisten arkielämää.
Vaikka unioni tekee joskus tyhmyyksiä ja Suomen näkökulmasta huonoja päätöksiä, kokonaisuus on selvästi positiivinen.
EU tarjoaa turvallisuutta ja talouden vakautta. Se on valtava kotimarkkina-alue teollisuudelle. Se helpottaa matkustamista ja yhteydenpitoa.
EU on myös maailmanlaajuinen toimija, jonka kautta Suomenkin näkemykset pääsevät paremmin kuuluviin.
Tietysti on todettava, että ei tarvita kuin uusi hallitsematon muuttoaalto tai talouskriisi unionin sisällä, kun mielipiteet voivat taas muuttua, ainakin hetkeksi.
Britannian brexit-pyristelyt kertovat kuitenkin hyvin sen, että ero unionista tulee kalliiksi, ja että eron jälkeinen tulevaisuus on sumun peitossa.
Sitä paitsi maailmaa ei pääse pakoon EU:n ulkopuolellakaan.
Siksi niin talouden, turvallisuuden kuin vaikka muuttoaaltojenkin tyrskyjä on viisaampi ottaa vastaan osana yhteisesti toimivaa Eurooppaa kuin eristäytyneenä.
Suomalaiset näyttävät yhä selvemmin ymmärtävän tämän.
Politiikan ruutiakaan ei siis kannata tuhlata sellaiseen, mitä kansalaiset eivät halua.
Parempi on suunnata energia EU:n rakentamiseen sellaiseksi, että se toimii aina vain paremmin kansalaistensa ja paremman maailman puolesta.