VKK ja EVVK – Näin Riikka Purran pakka levisi
Perussuomalaisten aluevaalitulos oli selvästi ali gallupeista. Puheenjohtaja Riikka Purra selitti asiaa sillä, etteivät vaalit kiinnostaneet äänioikeutettuja.
Eivätpä perussuomalaiset edes yrittäneet nostaa ihmisten kiinnostusta vaaleja kohtaan. Puhe oli kaikesta muusta kuin itse asiasta, osa teki oppositiopolitiikkaa, osa kävi jo eduskuntavaaleja.
Perussuomalaiset kaivoi kuoppansa ihan itse viestittämällä, etteivät aluevaalit ole tärkeät. Tärkeintä oli ”äänestää ulos bensan hinnan nostajat” tai näpäyttää ”punavihreää” hallitusta.
Viesti oli selvä. Sosiaali- ja terveysasiat eivät ole perussuomalaisille tärkeitä. Nuorisokielellä EVVK (ei voisi vähempää kiinnostaa).
Herää kysymys siitä, mikä muu politiikka perussuomalaisten mielestä on merkityksetöntä? Aiemminkin on nähty, että puolueen asialista on kapea.
Mielenkiintoinen vertailukohta ovat eurovaalit. Vaikka EU-kriittisyys on sielullinen osa puoluetta, ei se saanut toukokuussa 2019 läheskään kaikkia kannattajiaan lähtemään uurnille. Näkyykö tässä ilmiö, että jos vastustaa jotain, ei sen piirissä haluta vaikuttaa? Perussuomalaiset vastusti myös aluevaalitkin tuottanutta soteuudistusta.
Moni perussuomalaisia äänestänyt saattaa harkita tulevissa eduskuntavaaleissa, kannattaako tärkeisiin asioihin vähättelevästi suhtautuvaa puoluetta äänestää.
Riikka Purra on paljon vartijana, kun puolue tästä rakentaa tietään kohti reilun vuoden päässä odottavia eduskuntavaaleja.
Puheenjohtaja Purran elokuussa alkanut kausi on edennyt takkuillen. Hän tuntui vielä ennen vaalejakin ikään kuin hakevan paikkaansa ja tyyliään.
Mukavuusalueelta poissa oleminen näkyi melkein tiuskimiseksi menneenä puhetyylinä eri vaalitenteissä.
Kuvaava on kokeneen politiikan toimittajan Timo Haapalan Purraankin osuva kommentti vaalipäivän jälkeisenä maanantaina MTV3:n Uutisaamu-lähetyksessä.
– Sanoisin, että en muista, olenko koskaan nähnyt vaaleissa yhtä huonoa häviäjää kuin perussuomalaiset oli näissä vaaleissa.
Syyttipä Purra vaalitappiosta mediaakin aika rajuin sanankääntein.
– Näissä vaaleissa vihamielisesti toimiva media, olipa kyse sitten suoran puheoikeuden rajoittamisesta vaalikeskusteluissa tai muusta epätasapuolisesta kohtelusta ja vääristä väitteistä, vahvisti asemiaan. Sisäsyntyisesti perussuomalaista arvomaailmaa ja maailmankatsomusta vastustavat toimittajat tulevat seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana tekemään kaikkensa, jotta ne saisivat perussuomalaiset polvilleen, hän kirjoitti blogissaan vaalien jälkeisenä päivänä.
Moni tulee perussuomalaisiin hakemaan nopeita voittoja tärkeiksi kokemissaan asioissa. Sitä enemmän ahdistaa, mitä huonompi vaalitulos tulee.
Perussuomalaiset oli vielä viime vuoden keväällä gallupien kestoykkönen, mutta kesäkuun kuntavaalit vaihtoivat kokoomuksen ja perussuomalaisten kannatusluvut päikseen, ja kokoomuksen johto on kestänyt edelleen. Vaaleissa silloin vielä Jussi Halla-ahon johtama puolue otti selvästi tätä huonomman tuloksen. Osa silti kaipailee Halla-ahoa takaisin, mutta ehkä Halla-aho osasi väistyä ennen kuin olisi joutunut kohtaamaan suurempia vaikeuksia.
Riikka Purran johdolla aluevaalitulos alittui selvästi kuntavaaleistakin. Kuntavaalitulos oli 14,5 prosenttia ja aluevaalitulos 11,1 prosenttia. Helsingin puuttuminen aluevaaleista ei ennakkoarvioiden mukaan olisi juuri vaikuttanut puolueen saamaan ääniprosenttiin, eikä tällaisia arvioita ole esitetty jälkeenkäänpäin.
Purran arviot sekä vaali-iltana että blogissaan vaalien jälkeen paljastavat perussuomalaisten olevan kyllä perillä eräistä perusongelmista.
Omien joukosta on kuulunut Purran itsetutkiskelua (tai -tutkiskelemattomuutta) suorempaa tekstiä puoluejohdon toiminnasta. Syiksi huonoon menestykseen syytetään bensan hinnasta huutelun tyylistä asian vieressä oloa. Moitteita tulee myös puoluejohdon huonosta järjestöosaamisesta.
– Kyllä meillä on aivan valtavasti kehittämistä puolueen organisoinnissa, se on kammottavalla tolalla, Hämeen piirin puheenjohtaja Antti Salminen katsoo.
Mielenkiintoisimpia esiin nousevia piirteitä sekä piirijohtajien puheista että Purran pohdinnoista lienevät korona-ajan vaikutukset.
Purra toteaa blogissaan, vaikkakin epäsuorasti, että perussuomalaisissa on vahva jalansija myös epätieteellisellä koronaskeptisyydellä.
– Epidemia vaikutti myös toisella tapaa (kuin työhön vaalikentillä): koronapolitiikka ja rajoitustoimet jakoivat perinteisiä perussuomalaisten kannattajia, ja menetimme kannattajia molempiin suuntiin. Harvassa eivät olleet ne tilanteet, kun meitä syytettiin kahdesta keskenään päinvastaisesta asiasta samaan aikaan. Korona jakaa koko yhteiskuntaa entistä enemmän myös muuten kuin poliittisesti. Mikäli eduskuntavaalitkin jouduttaisiin vielä käymään tällaisissa poikkeusoloissa, tilanne voisi kärjistyä.
Kuten Timo Soinin aikaan maahanmuuttovastaiset voimat kyräilivät takarivissä odottaen tilaisuutta ottaa valta, nyt sama näkyy toistuvan sellaisen väen osalta, jota joku voisi nimittää terveysvastaiseksi.
Piirijohtajat arvioivat perussuomalaisista lähteneen ja uuden Valta kuuluu kansalle -puolueen (VKK) perustaneen Ano Turtiaisen kannattajineen iskeneen melko suuren loven perussuomalaisiin.
Tutkijoiden mukaan VKK-puoluetta yhdessä pitävä liima on nimenomaan virallisen terveystiedon kritiikki.
– Puolue on tarjonnut kanavan monille, joille toisenlainen terveystieto on tärkeää. Antielitismi sekä kritiikki muita puolueita ja niiden koronapolitiikkaa kohtaan vetää äänestäjiä. Julkisen vallan ja valtaa pitävien kritiikki on tyypillinen piirre, politiikan tutkija Emilia Palonen arvioi Ylellä.
Toisenlaisella terveystiedolla Palonen viittaa hyvinvointiin liittyviin näkökulmiin ja uskomuksiin, joilla ei ole tieteellisesti todistettua pohjaa.
VKK sai yli 24 000 ääntä, mikä on uudelle pienpuolueelle kova tulos.
Perussuomalaisten tulos oli 206 000 ääntä. 24 000 ääntä on peräti 11 prosenttia tästä.
Sotevaaleissa perussuomalaisten joukossa ei siis ollut äänestysintoa, mutta VKK:n joukossa sotevaalit innostivat kyllä. Aluevaltuutettuja puolue sai yhteensä kymmenen, yhden kymmenelle eri alueelle. Jalansijaa siis on eduskuntavaaleihinkin.
Yksi mielenkiintoinen yhtälö on eliitinvastaisuus retoriikassa ja toisaalta oikeistolaistuminen. Tämä on osa sekä perussuomalaisten että VKK:n nykyistä olemusta.
Yliopistotutkija Niko Pyrhönen kuvailee Ylellä VKK:ta radikaaliksi oikeistopuolueeksi, jonka retoriikka henkilöityy vahvasti Ano Turtiaiseen. Turtiaisen retoriikka tunnetaan kovana, jopa vihamielisenä.
Purra on puhunut hyvin oikeistolaisittain esimerkiksi talouskurin puolesta ja kritisoinut sote-uudistusta julkisen talouden kustannusten kasvusta. Leikkausten linja ei tunnu hänelle vieraalta.
Eliitinvastaisuutta puolueissa on monenlaista. Eliitin tekemä tutkimustieto on VKK:n luupin alla, kun perussuomalaiset pyrkivät korostamaan kansan syvien rivien puolesta puhumista. Kansan asialla oleminen on osa sekä VKK:n että perussuomalaisten retoriikkaa, VKK:n nimikin on otettu tältä pohjalta.
Eliitinvastaisuus ja oikeistolainen talouspolitiikka ovat kuitenkin mielenkiintoinen yhdistelmä. Eliitti kun on useimmiten sitä kansanosaa, jolla ei ole toimeentulo-ongelmia, ja jotka siksikin korostavat oikeistolaisia arvoja ennemmin kuin hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoa.
Purran johdolla perussuomalaiset tulee menemään kevään 2023 eduskuntavaaleihin. Sitä ennen hänellä on ratkaistavanaan useampi vaikea yhtälö.
Syyttelystä rakentavaan otteeseen ei ehkä ole helppo siirtyä aiempien esiintymisten jälkeen. Äänessä pitää tietysti ollakin, jos haluaa esille. Se voi tosin johtaa väkisin väännetyltä näyttävään yrittämiseen, joka ei mene äänestäjän silmissä läpi.
Vaikea on myös esiintyä arjen asioista ja tavallisista ihmisistä välittävänä puolueena, kun perussuomalaisiin ei luotettu juuri ihmistä lähimpänä olevien asioiden vaaleissa, eli kunta- ja aluevaaleissa. Leikkauslinjakin osuu juuri pienituloisiin, joiden puolella vielä Soinin ajan puheissa oltiin.
Ehkä suurin haaste on Ano Turtiaisen porukka. Samalla omia bensakapinallisiakin voi olla vaikea hillitä.
