Toimittajalta | Hallituksen tekohengitys maksaa miljardeja – olisiko jo aika ottaa poliittiset lelut ja natsat pois?

Valtioneuvoston linnan käytävillä ovet paukkuvat jälleen siihen malliin, että Petteri Orpon (kok.) hallituksen kasassa pysyminen taitaa olla enää teipin ja rautalangan varassa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksesta on leimahtanut arvovaltasota, josta ulospääsyä ei näy.

Menoa katsellessa mieleen hiipii väkisinkin kysymys, olisiko aika viheltää peli poikki? Jos yhteinen näkemys on niin tiukassa, että pelkkien kolmannen sektorin tukien jakaminen uhkaa kaataa koko veneen, miksi Orpon porukan pitäisi antaa soutaa enää yhtään pidemmälle?

Vaaleihin on toki matkaa, mutta ei se ole mikään syy pitää maata poliittisena panttivankina. Hallituksen hajoaminen ja nahanluonti toimitusministeristöksi saattaisi olla jopa parasta, mitä maalle on pitkään aikaan tapahtunut.

Suomessa pelätään toimitusministeristöä kuin ruttoa. Tapana on hokea mantrana, että maassa täytyy olla ”toimintakykyinen poliittinen halllitus”.

Mutta onko asia välttämättä íhan niinkään? Toimitusministeristöllä pärjättiin hyvin, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kaatoi oman hallituksensa sote-uudistuksen kariutumiseen pari vaalikautta sitten. Toki aikaa eduskuntavaaleihin oli enää vähän.

Nykyisen hallituksen työlistalla on vielä muun muassa valtion ensi vuoden budjetin kasaaminen. Jos maata johtaa toimitusministeristö, se saa tehdä vain poliittisesti riisutun niin sanotun teknisen budjetin. Eli pakolliset menot maksetaan ja valot pidetään päällä, mutta yksikään ministeri ei pääse toteuttamaan omia kalliita ideologisia lemmikkihankkeitaan.

Toimitusministeristö ei voi keksiä uusia tapoja tuhlata rahaa. Mitään suuria reformeja ei tehdä. Se tarkoittaa toisin sanoen, että lisävahinkoa maalle syntyisi mahdollisimman vähän. Olisihan sekin jotakin.

Budjetti saadaan kyllä kasaan joka tapauksessa virkamiestyönä. Valtion talous ei pysähdy, vaikka ministerit istuisivatkin vain muodollisesti paikoillaan odottamassa vaaleja. Eduskunta joutuisi sen sijaan kunnolla töihin.

Jos toimitusministeristön laatima budjetti menisi eduskuntaan, kansanedustajat joutuisivat kerrankin muodostamaan aitoja enemmistöjä salissa. Normaalisti pelkkänä hallituspuolueiden kumileimasimena toimiva valtiovarainvaliokunta nousisi statukseltaan hurjasti.

Pikanttina yksityiskohtana valtiovarainvaliokunnan keskustalaisesta puheenjohtajasta Markus Lohesta tulisi käytännössä muutamaksi kuukaudeksi maan todellinen valtiovarainministeri.

Julkinen talous on jo valmiiksi aivan kauheassa kunnossa, ja velkakello tikittää hurjaa tahtia. Työttömiä on kuluvan vuosituhannen ennätysmäärä, eikä enää tarvita yhtään uutta poliittista päätöstä, joka lennättää ihmisiä kortistoon tai syventää ahdinkoa.

Kun hallituksen toiminta muuttuu pelkäksi keskinäiseksi kampitukseksi ja kabinetti-itkuksi, parasta on ottaa kynät ja vihot pois ministereiden käsistä. Kyllä virkamiehet maan pystyssä pitävät, luultavasti jopa halvemmalla.

Ei tekninen budjetti ja vaalien odottaminen toimitusministeristön alaisuudessa ole mikään kriisi, vaan tässä tapauksessa pikemminkin ansaittu hengitystauko.