Onnellisuuden kirous
Suomi on jo monen vuoden ajan listattu maailman onnellisimmaksi maaksi. Mutta minkälaiseksi yhteiskunnaksi suomalaiset itse kokevat maansa?
Totuus onnellisuudesta on aivan toisen näköinen kuin mittaukseen käytettyjen parametrien tulos antaa ymmärtää.
Viimeisten 15 vuoden aikana ihmisten käyttäytyminen on muuttunut. Varsinkin aikuiset eivät ota mitään riskejä tehdäkseen sellaisia päätöksiä, joita tiedetään yhteiskunnan tarvitsevan, sillä ne muuttavat mukavaa olotilaa.
Tämä ajattelu ja toiminta on lyönnyt itsensä läpi koko yhteiskunnassa. Se koskee erityisesti meidän hallintoamme, virastoja, politiikkaa, valtioneuvostoa sekä muita järjestelmiä ja yhteisöjä.
Kun nämä asiat otetaan huomioon, Suomi on katastrofaalisessa tilanteessa onnellisuuden ja väestön hyvinvoinnin asioiden perusteella mitattuna.
Parikymmentä vuotta sitten kännykät yleistyivät ja se aiheutti valtavan buumin Suomessa ja muualla.
Mitä sitten tapahtui? Lasten koulumenestys, kunto, kasvu, ja mielenterveys heikkeni, kiusaaminen lisääntyi huomattomasti ja syrjäytyminen kasvoi varsinkin poikien kohdalla.
Nukkuminen, kasvu ja urheilu/leikki ovat poissa lasten ja nuorten ajankäytöstä. Alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten motivaatio on suuntautunut keksintöjen takia heidän itsensä, perheiden saati yhteiskunnan kannalta vaaralliseen suuntaan.
Suurin syntipukki on älypuhelin! Myöskään tietokonetta ei voi sivuuttaa internetin takia.
Sosiaalisen median käyttö on varsinkin nuorten kohdalla johtanut huonoon tilanteeseen.
Nuoret tulevat täysin riippuvaisiksi näppäilemällä kännykkäänsä tuntitolkulla tai pelaamalla useita tunteja päivittäin ja öisinkin tajuamatta sitä, minkälaista vahinkoa se aiheuttaa heidän mielenterveydessä tai muulle kehitykselle.
Nuoret eivät enään elä täyspäiväisesti todellisessa mailmassa.
Varsinkin nuoriso, aikuisten lisäksi, on onnellinen keksinnöistä, joista moni on aikaansaatu Suomessa. Mutta kukaan ei taatusti ole onnellinen näiden keksintöjen käytön aiheuttamista suunnasta ja riippuvuudesta.
Mikä neuvoksi? Jos olisin diktaattori, päätökset olisivat helposti tehtävissä.
Vapaaehtoisesti tai hallitusten enemmistön päätöksien perusteella tehdyt kompromissit aina tai useimmin vesittävät ongelmien todelliset ratkaisut.
Ainoa todellinen mahdollisuus vaikuttaa asioiden saattamiseen haluttuun suuntaan on kiristää lainsäädäntöä.
Ensimmäinen ja todella kiireinen asia on puututtua alle 18-vuotiaiden älypuhelimien ja tietokoneiden käyttöön muuttamalla lain avulla niiden käyttöä radikaalisesti.
Esikoululaisille ei saisi ostaa älypuhelinta, yhteydenpitoon riittää tavallinen yksinkertainen kännykkä ilman nettiliittymää, siten että vain puhelimen käyttö olisi mahdollinen.
Ostotilanteessa lapsen nimi ja syntymäaika tallenettaisiin oparaattorin tiedostoihin myöhempää älypuhelimen hankintaa varten. Nämä määräykset kirjattaisiin uuteen älylaitteita koskevaan lakiin.
Laissa määrättäisiin, että koululaisten puhelimet tulisi kerätä ”puhelinparkkiin” koko koulupäivän ajaksi. Niitä voitaisiin käyttää ainostaan oppitunneilla opettajan luvalla opetustarkoituksiin.
Myös alle 18-vuotiaan älypuhelinta ostetettaessa kirjattaisiin nimi ja henkilötunnus operaattorin tiedostoihin.
Lisäksi operaattori asentaisi puhelimeen käyttöesteitä. Koulupäivän lisäksi puhelimen toimintaa voitaisiin rajoittaa pelaamiseen, someen ja tiedostojen selaamiseen.
Vuorokauden aikana sallittaisiin puhelimen käyttö someen tai pelaamiseen enintään kahdeksi tunniksi. Puhelintoimintoa voitaisiin käyttää kello 21asti, jolloin se sulkeutuisi nukkumisen helpottamiseksi.
Puhelin avautuisi aamulla kello 7. Toiminnat asennettaisiin operaattorin toimesta ja ehdot kirjattaisiin lakiin.
Tällä tavalla saadaan lapset keskittymän kouluopetukseen.
Myös opettajan edellytyksiä opettamiseen täytyy parantaa. Opetustilat on saatettava takaisin luokkatilamaisiksi niin, että käytössä on äänieristetyt seinillä varustetut tilat.
Lisäksi erityisopetusta tai apua tarvitseva oppilas siirretään omaan luokkaan, jossa voisi olla eri-ikäisiä oppilaita.
Näitä luokkia varten varataan omat opettajat sekä tarvittavia avustajia. Normaaliluokan opattaja pystyisi nyt yksin opettamaan luokkansa oppilaita. Nämäkin asiat kirjattaisiin lakiin.
Toisen asteen ammattiin opiskelijalta vaaditaan sitoumus opiskelun mahdollisesta keskeytymisestä.
Mikäli ammattiinopiskelija keskeyttää opiskelun irtisanoutumisella, ilman todistettu ylivoimaista estettä. Tulee hänen korvata opiskelun keston aikana saatu vastikkeeton opetus koko opiskelun ajalta.
Lopuksi alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille tulee järjestää kävelymatkan päähän askartelu- ja läksypaikka. Siellä hän voi tavata kavereita ja tuttuja ennen kotiin menoa.
Jos tila saadaan urheilutilojen yhteyteen, niin hyvä on.
Matti Ahonen
Mäntsälä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.