Trump Putinin jalanjäljillä
Alaska oli komea näytös. Ensin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump myönsi sotarikoksista pidätettäväksi määrätylle Venäjän presidentti Vladimir Putinille koskemattomuuden ja avasi ovat Alaskaan. Ja niin sovittiin Trumpin mukaan suurista Ukrainaa koskevia hyvistä ratkaisuista.
Kun puuha näytti kuitenkin tapahtuvan Ukrainan ja Euroopan yli, Trump heltyi kutsumaan Valkoiseen taloon eurooppalaisia johtajia. Tämä joukko Starmerista Merziin ja Macronista Stubbiin kehui ja imarteli suurta johtajaa eikä poikkipuolista sanaa juuri kuultu. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky oli varovainen.
Trumpin mielestä hän oli taas tehnyt ”ihanaa työtä” Ukrainan pelastamiseksi. Esitys oli, että suoraan Putinin ja Zelenskyi rauhanneuvotteluihin eikä mitään tulitaukoa ja aseet alas ja pian. Jopa monet paikalla olleista Euroopan johtajista uskoivat ensin turvatakuulupausten tulevan vahvasti USA:lta. Lupasipa Trump kohta soittaa vielä diktaattoriystävälleen Putinille. Niin ”hyvin” meni, että katsoi Trump jälleen aiheelliseksi vaatia itselleen Nobelin rauhanpalkintoa.
Jo seuraavana päivänä Euroopan johtajat tunnustivat, ettei herrojen marjareissusta jäänyt juurikaan kopanpohjalle: Putinin ja Zelenskyn neuvotteluja ei tule, ei liioin tulitaukoa. Turvatakuiden järjestäminen jäi sekin eurooppalaisten kontolle. USA lupasi lopulta ”koordinoida”.
Ukrainan ja Euroopan johtajille tämä on nöyryytys.
Kun Trump sitten ”unohti”, ainakin toistaiseksi, asettaa Venäjälle korkeita tulleja tai talouspakotteita, oli Putinille kääritty joulupaketti vailla vertaa.
Ainakaan Putinia ei itketä se, että Trump on lopettanut USA:n taloudellisen tuen Ukrainalle. Aseita Trump toki lupasi Ukrainalle, mutta sanoi sivusuulla, että hankkiminen ja maksaminen kuuluu Euroopalle. Putin nauraa partaansa ja jatkaa julmaa sotaansa, eikä meinaakaan rauhanneuvotteluihin.
Ukrainan ja Euroopan johtajille tämä on nöyryytys. Niin on myös Trumpin julistama Gazan muuttaminen ”ihanaksi Rivieraksi”. Sotarikoksia joka päivä!
Jo viikkojen ajan USA:n mediassa maan militarisointi on saanut kasvavaa huomiota. ”Fasistista, autokraattista, diktatoorista”, näillä käsitteillä politiikan tutkijat kuvaavat Trumpin uusinta vetoa, lähettää kansalliskaartin sotilaita demokraattijohtoisiin miljoonakaupunkeihin toisensa jälkeen. Kaupunkien johto ja kansalaiset vastustavat militarisoimista.
Tässäkin Trumpin kulkee Putinin jalanjälkiä. Maan yliopistot, oikeuslaitos, armeija, poliisi, salainen palvelu, museot ja jopa maan tilastovirasto muiden muassa ovat joutuneet kokemaan johtajavaihdoksia ja ottamaan ”suitset suuhun”.
Tilastoviraston pomo ei ymmärtänyt, että työllisyystilastoja ei enää julkisteta sen perusteella, mitä kovat faktat sanovat, vaan sen, mitä Trumpin mielestä pitäisi sanoa. Nähtäväksi jää miten käy USA:n keskuspankin pääjohtaja Jerome Powellin käy.
Helpointa olisi sulkea korvat ja silmät Trumpin tekemisiltä ja unohtaa millainen riski Suomenkin turvallisuuden kannalta tämä diktatuurin tietä valtavalla vauhdilla harppova itsevaltias oikein onkaan.
Ongelmamme on siinä, että vaihtoehtoja ei juurikaan ole!