Kyllä datakeskuksille, mutta minne ja millä ehdoin?
Suomessa käydään aktiivista ja tarpeellista keskustelua datakeskuksista, niiden hyvistä ja huonoista puolista.
Jyväskylän kaupunginvaltuusto päätti äskettäin yksimielisesti kaavamuutoksesta, joka mahdollistaa maksimissaan 250 MW:n datakeskuksen rakentamisen Jyväskylän Seppälänkankaan alueelle. Fortum Power and Heat OY toimii hankekehittäjänä.
Mihin datakeskuksia tarvitaan? Digitalisaatio koskettaa jo tänään meitä kaikkia jollakin tavoin. Sen ja siihen nojaavan tekoälyn merkityksen räjähdysmäinen kasvu tarkoittavat massiivista tietomassojen käsittelyn lisääntymistä.
Siitä vastaavat erityiset konesalit, datakeskukset, joita jo tänään on maailmassa liki 10 000. EU on asettamassa tavoitteeksi datakapasiteetin kolminkertaistamisen vuoteen 2030 mennessä, ja The New York Times arvioi tuohon mennessä koko maailmassa rakennettavan noin 10 000 uutta datakeskusta.
Suomelle digitalisaatio, tiedon sähköinen käsittely ja tekoäly ovat valtavan tärkeitä asioista. Viime päivinä on kuultu, että joo joo, datakeskuksia tarvitaan, ”muttei niitä meille pidä rakentaa!”
Mielestäni Suomeen sopii nykyistä suurempi määrä keskuksia. Jyväskyläänkin yksi suuri. Meillä on viileä ilmasto, runsaasti päästötöntä sähköä. Tarvitsemme hukkalämpöä lämmitykseen. Meillä on vakaa yhteiskunta ja tilaa riittää. Juuri näistä syistä Suomi ja Ruotsi kiinnostavat.
Olin asiasta vastaavana ministerinä vuonna 2009, kun Suomeen saatiin ensimmäinen Googlen suuri, vajaan 150 MW:n datakeskus Haminaan. Eivät ole Haminassa katuneet. Eivätkä hyödyt ole jääneet vain tähän hankkeeseen. Haminaan on syntynyt useampikin hieno teknologiayritys, kiitos datakeskuksen.
Haminan jälkeen Suomeen on rakennettu lähes 40 pientä konesalia, joiden yhteinen kokonaisteho ei ole suuri. Se lienee 150–160 MW eli saman kuin Haminan yksin. Maamme noin 86 TWh:n sähkönkulutuksesta nämä vievät tänään noin 1,5–2,0 TWh.
Maan sähköhuoltoa ne eivät ole kaataneet, hinnat ovat edelleen EU:n alhaisimmat ja sähkö päästötöntä. Muistettakoon, että jo noin 20 vuotta sitten kulutimme sähköä enemmän kuin tänään eli 87 TWh.
Vaikka käyttäjiä on nyt enemmän, energiatehokkuus on parantunut ja parantuu vauhdilla. Koko maailman 10 000 datakeskuksen yhteinen sähkönkulutus on runsaat 400 TWh eli noin 1,5 prosenttia maailman sähkönkulutuksesta.
Nyt Suomeen on vireillä lähemmäs 20 suurehkoa datakeskushanketta, joissa ”kuokka on jo lyöty maahan”. Jos nämä toteutuisivat, datakeskusten syömä sähkön määrä voisi valtioneuvoston viime vuonna tekemän selvityksen mukaan nousta 5–6 TWh:lla vuodessa. Arvioin, että vähän enemmänkin, mutta siitäkin selvittäisiin.
Lähtökuopissa, mutta kaukana toteutumisesta on kaiketi kymmeniä muita hankkeita. Ne kaikki eivät varmastikaan toteudu. Etusija tulisikin olla maakuntiin eli ”ylempään Suomeen” sijoittuvilla hankkeilla.
Nyt hankkeet ryntäävät eteläisimpään Suomeen. Se taas johtaa tarpeeseen rakentaa uusia 400 kilovoltin siirtoyhteyksiä ylemmästä Suomesta etelään. Siinä ei ole järkeä.
Ei siksikään, että toisin kuin paikallisverkkojen tapauksessa, kantaverkon kustannuksista vastaavat kaikki suomalaiset, niilläkin alueilla asuvat, joista sähkö kärrättäisiin etelään.
Koska sähkö on datakeskushankkeissa tärkeä asia, jokaisen merkittävän hankkeen edellytykseksi tulisi asettaa, että operaattori sitoutuu varmistamaan markkinoille vähintäänkin saman verran uutta päästötöntä sähköä kuin pyörittämänsä datakeskus sitä kuluttaa ja vähentämään muilla toimilla aiheuttamaansa sähkön hinnan vaihteluja.
Ellei tästä pidetä kiinni, suuri määrä datakeskuksia saattaisi johtaa sähkön hinnan nousuun. Eikä sellainen olisi hyvä asia.