Leikkiä vaarallisella asialla
Eipä taida olla enää sellaista kuntaa Suomessa, joka olisi välttynyt huumetapauksilta. Eipä taida liioin olla sellaista perhettä ja sukua, jota huumeongelma ei olisi koskettanut jollakin tapaa.
Suomen paheneva huumetilanne on vakava yhteiskunnallinen, sosiaalipoliittinen ja turvallisuuskysymys. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ongelmakäyttäjien määrä on kasvanut 40 000 henkilön lukemiin. Vain 5 000 heistä on jonkinlaisen korvaushoidon piirissä ja siten ehkä kykenevä opiskelemaan tai tekemään työtä jonkin asteisesti.
Loput ovat ulkona kaikesta, syrjäytyneenä ja alttiina rikollisuudelle sekä alati huumemaailmassa läsnä olevalle väkivallalle.
Kuinka moni teistä muistaa vuonna 1978 julkaistun kirjan Christiane F. – Huumeasema Zoo, josta tehtiin elokuvakin vähän myöhemmin?
Kotikaupunkini Raahe oli vielä 80-luvulla lintukoto, jossa ei ollut tietoa huumeista muuta kuin kirjojen ja elokuvien kautta. Christiane Felscherinowin omaelämänkerrallinen kuvaus nuoren tytön tiestä lyhyessä ajassa 12-vuotiaasta kannabiksen käyttäjästä paria vuotta myöhemmin prostituutiolla heroiinin käyttöään rahoittavaksi narkomaaniksi oli niin väkevä oppitunti huumeiden vaaroista, ettemme me sen ajan nuoret juuri muuta valistusta tarvinneet. Uskoimme kerta laakista, että jo harmittomaksi luvattu kokeilu aukaisee helvetin portit.
Nykynuorten maailma on monimutkaisempi, sillä tiedon lähteitä on niin paljon, ettei tiedä ketä uskoa. Internetin uumenista löytyy tietoa, joka voi johtaa harhaan. Elokuvista ja viihdemaailmasta niin ikään välittyy valheellista kuvaa kauniista ja trendikkäistä viihdekäyttäjistä, joille viivan vetäminen tai pössyttely on harmitonta huvia.
Kaveripiirillä on kuitenkin suurin merkitys, eksyykö nuori arveluttaville teille huumekokeiluissa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vakuuttaa, että asialliset terveysfaktat ja niistä keskustelu nuorten kanssa on parasta huumeiden vastaista työtä.
Vihreiden puoluekokouksesta taisi päällimmäisenä jäädä mieliin kannanotto, jossa he tavoittelevat kannabiksen laillistamista. Niin koville otti heidänkin joukoissaan uusi linjaus, että monen henkilön kerrotaan jättäneen puolueen.
On valitettavaa, että vihreät haluaa profiloitua huumemyönteisenä puolueena. Erikoista tapauksessa on se, että vihreä sisäministeri ei kuuntele alaisiaan poliiseja, jotka yksiselitteisesti vastustavat vapaampaa huumelainsäädäntöä.
Kannabiksen vapauttaminen pahentaisi kansallista päihdeongelmaa, johtaisi myös kovien huumeiden kasvavaan käyttöön ja lisäisi entisestään miljardeilla päihdeongelmista johtuvia hoitokustannuksia.
Päihdeongelmaisten tilanteessa on parannettavaa, mutta laittomien päihteiden laillistaminen ei todellakaan ole ratkaisu siihen.
Koko esitys onkin leikkiä vaarallisella asialla.