Kuinka kauan on aikaa?
Kuulun niihin, joiden mielestä Suomen on oltava mukana kärkijoukoissa ilmastonmuutosta hillitsevissä sopimuksissa ja sitoumuksissa. Olisi eettisesti arveluttavaa ajatella, että ”Suomen päästöt ovat niin pienet ettei niillä ole merkitystä, hoitakoot kiinat, intiat ja muut ilmaston tuhoajat velvoitteensa ensin”.
Millä mallilla on Suomen oma ilmastopolitiikka? Kansallisten ilmastotoimien etenemistä seurataan hallituksen ilmastovuosikertomuksella.
Kesäkuun lopulla valtioneuvosto antoi tuoreimman vuosikertomuksen eduskunnalle. Kertomuksen mukaan fossiilisten päästöjen lasku eteni ripeästi, mutta maankäyttösektorin hiilinielu ei ollut riittävällä tasolla. Lisätoimia tarvittaisiin niin kansallisten tavoitteiden kuin EU-tason velvoitteiden täyttämisessä.
Päästöjen vähentäminen on paperilla helppoa, mutta reaalielämässä vaikeampaa. Monet toimet muuttavat ja vaikeuttavat ihmisten arkea ja elämäntapaa. Ahdistusta tuntevat erityisesti pienituloiset ja syrjemmällä asuvat.
Autoilu ei sähköisty hetkessä. Oma maatalous on huoltovarmuuden peruspilari ja metsistään suomalaiset haluavat päättää itse. Suomen ilmastopäätöksissä on paljon poliittisesti yhteensovitettavaa.
Viime päivinä on uutisoitu maapallon keskilämpötilan ennätysluvuista. Tämä saa kysymään, kuinka kauan ihmiskunnalla on aikaa toimia keskilämpötilan nousun pysäyttämiseksi?
Valtioiden yhteiset instituutiot, kuten YK, IPCC eli hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli ja Euroopan unioni, ovat globaalien ja maanosaamme koskevien tavoitteiden kannalta olennaisimmat. Suomen ilmastopäätökset syntyvät kansainvälisistä sitoumuksista ja Suomen omista linjauksista.
Kansainvälisten sopimusten, maan hallituksen, eduskunnan, julkisen sektorin ja elinkeinoelämän rinnalla myös meidän kansalaisten panosta tarvitaan ilmastotöissä.
Ymmärrän nuorten ilmastohädän ja pyrkimyksen nopeuttaa toimia ilmastokriisiin. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että liikenteen tukkiminen ja vaarantaminen ja laajojen ihmisjoukkojen ärsyttäminen olisi nuorilta psykologisesti viisain keino herättää päättäjiä ja kansalaisia ilmastotöihin.
Viime päivinä on uutisoitu maapallon keskilämpötilan ennätysluvuista. Tämä saa kysymään, kuinka kauan ihmiskunnalla on aikaa toimia keskilämpötilan nousun pysäyttämiseksi?
Ehkä joku jälleen kohauttaa olkapäitään ajatellen, että liian isoja asioita, ei näitä tavallisen pulliaisen kannata pohtia. Kyllä pitää pohtia! Jos haluamme sukupolvien ketjun jatkuvan, juuri meidän on tehtävä riittävät toimet ilmaston hyväksi.
Tämän blogin kirjoittaminen sai minut pohtimaan omaa elämääni. Monessa kohtaa on parannettavaa. Otan uuden askeleen ja alan käyttää muovia vähemmän ja viisaammin.