Historia on nyt saranakohdassa – minkä puolesta keskusta seisoo?
Maailmalla demokratioissa puhaltavat uudet, huolestuttavat tuulet. Yhdysvalloissa presidentinvaalit voitettiin kampanjalla, joka kietoutui vastakkainasetteluun, vihanlietsontaan ja vähemmistöryhmien solvaamiseen.
Presidentti Trump kertoi jo etukäteen aikovansa demokratian vastaisesti vaientaa vastustajansa. Mahdollisen häviön tilanteessa Trumpin kannattajaryhmien väkivalta olisi ollut aito uhka.
Euroopassa äärioikeisto on tehnyt nousuaan. Euroopan parlamentin vaaleissa äärioikeisto eteni vahvasti, Ranskan vaalien suuri voittaja oli äärioikeisto. Lopputuloksena uusi Ranskan hallitus on heikko.
Myös Saksan viimeaikaisissa osavaltiovaaleissa äärioikeisto on ollut selkeä voittaja. Saksan hallitus kaatui tuoreeltaan ja odotettavissa on ennenaikaiset vaalit. EU:n johtokaksikko, Ranska ja Saksa horjuvat siis pahasti.
Viktor Orbánin Unkari on esimerkki muille autoritaarista hallintoa haaveileville ja venäjämieliseksi kumppaniksi Orbán on saanut Slovakian, ampumavälikohtauksessa haavoittuneen pääministeri Robert Ficon johdolla. Väkivalta onkin tullut osaksi uutta, repivää ja rikkovaa poliittista vihakulttuuria. Fico ei ollut ainoa, joka sai luodista. Donald Trump oli käsittämättömän lähellä kuolemaa luodin hipoessa hänen korvaansa.
On selvää, että Venäjä tekee sabotaasien lisäksi vaikuttamista länsimaissa, eikä välttämättä kovin huonoin tuloksin. Disinformaation levittäminen, epäluottamuksen lietsominen kansalaisten välillä ja instituutioita kohtaan sekä jopa suoranainen lahjonta – kuten Moldovassa tapahtui – kuuluvat Venäjän työkalupakkiin.
Kaikesta voi päätellä, että olemme historian kehityskulussa merkittävässä saranakohdassa. On käynnissä valtakamppailu demokratian ja autoritarismin välillä. Venäjä, Kiina, Unkari, Turkki sekä Trump hengenheimolaisineen hyökkäävät länsimaista liberaalia demokratiaa kohtaan.
Suomi on osa maailman kehityskulkua, ja olisi naiivia ajatella, että olisimme jotenkin ulkona tai erillään siitä, mitä muualla Euroopassa ja länsimaisissa yhteiskunnissa tapahtuu.
Vaikutteet tulevat varmasti myös Suomeen, vaikka ehkä viiveellä tai lievemmin, huomaamattomammin.
Tässä tilanteessa myös suomalainen puoluekenttä hakee uutta asemoitumista. Orpon-Purran hallitus on syystäkin kieriskellyt esimerkiksi rasismiin tai homofobiaan liittyvien kohujen keskellä.
Hallituksen rasismin vastaisessa kampanjassa ei ole edes toinen päähallituspuolue, perussuomalaiset mukana. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion (ps.) johdolla Suomi ei ole mukana Ukrainan jälleenrakentamisen tasa-arvoliittoumassa ja seksuaali- sekä sukupuolivähemmistöt on laitettu kiellettyihin aiheisiin ministerin esiintymisissä.
Perussuomalaisten pelikirjaan kuuluu myös instituutioiden nakertaminen. Vuorollaan kohteena ovat olleet mm. media ja Yle, syyttäjä, oikeuslaitos sekä virkamiesten toimintavapaus.
On syytä muistuttaa, että pääministeripuolueena kokoomus sallii ja mahdollistaa tämänkaltaisen toiminnan perussuomalaisille hallituksessa. Paljon on (entinen) sivistyspuolue valmis uhraamaan kokoomuksen hamuaman talouspolitiikan alttarille.
Väitän, että nyt on ns. momentum siltoja rakentavalle, inhimilliselle, suvaitsevaiselle ja vastuulliselle keskustaoikeistolaiselle voimalle.
Olemmeko suomalaisina liian sinisilmäisiä sille kehitykselle, mikä muualla ja meilläkin on menossa? Keskusta on menneisyydessä ollut monissa yhteiskunnan isoissa kohtalonkysymyksissä ns. oikealla puolella historiaa. Miten asemoidumme nyt puolueena?
Väitän, että nyt on ns. momentum siltoja rakentavalle, inhimilliselle, suvaitsevaiselle ja vastuulliselle keskustaoikeistolaiselle voimalle.
Juuri nyt on aika olla vahvasti periaatteellinen sekä nojattava alkiolaisuuteen, puolustaen ihmisyyttä, sivistystä ja oikeudenmukaisuutta. Olli Rehn nosti presidentinvaalikampanjan keskiöön tasavaltalaiset arvot: vastuullisen vapauden, ihmisten yhdenvertaisuuden, demokratian ja oikeusvaltion.
Kun emme anna arvopohjaisen realismin haudata näitä arvoja ”realismin” alle ja puolustamme niihin kytkeytyviä instituutioita, olemme historian oikealla puolella.
Nyt ei ole aika olla hiljaa, vaan rohkeasti, selkeästi ja kuuluvasti kertoa, minkä puolesta keskusta seisoo.