Ilmailu | Navigointi onnistui jopa sekstantilla – Vickers VC10 oli aikansa elegantti erikoisuus

Lentoliikenne

Kun 1960-luvun suihkukonetuotanto koki kultakauttaan, taivaalle ilmestyi kone, joka erottui joukosta välittömästi.

Brittiläisen insinööritaidon taidonnäytteen ja matkustajien suosikin elegantit linjat herättivät ihailua kaikkialla maailmassa.

Kone oli Vickers VC10. Vaikka siitä ei tullut kaupallista menestystä ja se väistyi vähitellen uudempien konetyyppien tieltä, kone ehti olla monessa mukana.

1950-luvun lopulla brittiläinen lentoyhtiö British Overseas Airways Corporation (BOAC) tarvitsi uuden pitkän matkan suihkukoneen maailmanlaajuisille reiteilleen.

Erityisenä vaatimuksena oli koneen suorituskyky niin sanotuilla hot and high -kentillä eli kuumissa olosuhteissa ja korkealla sijaitsevilla lentoasemilla Afrikassa ja Kaukoidässä. Ohuempi ilma ja lyhyet kiitotiet asettivat aikakauden suihkukoneille huomattavia haasteita.

Vickers-yhtiön suunnittelijat tarttuivat haasteeseen luomalla siromuotoisen kapearunkokoneen, joka sai voimansa neljästä järeästä Rolls-Royce Conway -suihkumoottorista. Moottorit sijoitettiin poikkeuksellisesti rungon takaosaan pareittain kummallekin puolelle, ja kokonaisuuden kruunasi näyttävä T-pyrstö.

Ratkaisun ansiosta siivet voitiin suunnitella aerodynaamisesti tehokkaiksi ilman siipimoottorien aiheuttamia häiriöitä. VC10 sai näin erinomaiset lento-ominaisuudet erityisesti lyhyiltä kiitoteiltä ja kuumissa olosuhteissa lähdettäessä.

Koska moottorit sijaitsivat kaukana matkustamosta rungon takaosassa, koneen matkustamo oli huomattavan hiljainen. Etenkin etuosassa melutaso oli alhainen, mikä teki matkustamisesta miellyttävää verrattuna moniin aikakauden muihin suihkukoneisiin.

VC10 oli paitsi hiljainen myös nopea. Maaliskuussa 1979 BOAC:n VC10 lensi New Yorkin JFK-lentoasemalta Skotlannin Prestwickiin vain viidessä tunnissa ja yhdessä minuutissa. Voimakkaat myötätuulet ja suihkuvirtaus auttoivat konetta saavuttamaan poikkeuksellisen lentoajan.

Aliäänisuihkukoneiden Atlantin ylityksen nopeusennätys säilyi peräti 41 vuotta. Helmikuussa 2020 British Airwaysin Boeing 747 lensi New Yorkista Lontooseen neljässä tunnissa ja 56 minuutissa myrskytuulten avittamana ja rikkoi ennätyksen.

Koneen teknisessä varustelussa oli myös oman aikansa viehätystä.

Varhaisten VC10-koneiden ohjaamon katossa oli sekstanttiaukko. Sen kautta lentäjät saattoivat tarvittaessa tehdä tähtitieteellisiä havaintoja ja määrittää koneen sijainnin taivaankappaleiden avulla.

Menetelmä oli jäänne ajalta, jolloin pitkän matkan lentokoneiden navigointi ei vielä perustunut nykyisenkaltaisiin satelliittijärjestelmiin. Se tarjosi myös varajärjestelmän tilanteisiin, joissa muut navigointikeinot eivät olleet käytettävissä.

Vaikka matkustajat arvostivat VC10:tä, sen kaupallinen menestys jäi vaatimattomaksi. Valmistus päättyi vain 54 koneen jälkeen.

Vaikka kone oli suorituskyvyltään erinomainen vaativilla lentoasemilla, sen valmistaminen oli kallista. Neljä moottoria kulutti runsaasti polttoainetta, ja taloudellisuudessa VC10 jäi jälkeen amerikkalaisista kilpailijoistaan, kuten Boeing 707:stä ja Douglas DC-8:sta.

Lisäksi lentoasemien infrastruktuuri kehittyi nopeasti. Kiitoteitä pidennettiin, ja yhä useammat lentoasemat pystyivät palvelemaan suurempia suihkukoneita. VC10:n erityisvahvuuksille ei siten ollut enää yhtä paljon kysyntää.

Myös Britannian hallituksen teollisuuspoliittiset tavoitteet vaikuttivat koneen kohtaloon. BOAC:n VC10-tilauksista käytiin kiivasta kiistaa, ja hallitusta syytettiin lentoyhtiön painostamisesta kotimaisen lentokoneteollisuuden tukemiseksi.

Vain muutamat ulkomaiset lentoyhtiöt, kuten East African Airways, ottivat VC10:n laivueeseensa. Koneen suorituskykyä arvostettiin, mutta korkeat käyttökustannukset rajoittivat sen kaupallista vetovoimaa.

VC10:n ulkonäkö neljällä takamoottorilla ja T-pyrstöllä oli niin omaleimainen, että se herätti huomiota myös rautaesiripun takana.

Kun Neuvostoliitto esitteli oman pitkän matkan matkustajakoneensa, Ilyushin Il-62:n, sen ulkomuoto muistutti hämmästyttävän paljon VC10:tä. Lännessä neuvostokone sai pilkkanimen ”VC-ten-ski”, joka vihjasi brittiläisen esikuvan vaikutukseen.

Kun kaupalliset lennot oli lennetty, VC10 sai uuden ja pitkän uran kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) palveluksessa.

Koneen suuri siipipinta-ala ja tehokkaat moottorit tekivät siitä erinomaisen alustan ilmatankkaus- ja kuljetustehtäviin. RAF muutti useita VC10-koneita ilmatankkauskoneiksi, mutta ne säilyttivät myös matkustajien ja rahdin kuljetuskykyä.

Tyyppi palveli RAF:n riveissä 47 vuotta. Se osallistui vuosikymmenten aikana useisiin kriiseihin ja operaatioihin, ja sen pitkä palvelusura päättyi vasta syyskuussa 2013.

Vickers VC10 jätti jälkensä ilmailuun ylväänä muistomerkkinä ajasta, jolloin brittiläinen lentokoneteollisuus pyrki haastamaan maailman huiput omilla ehdoillaan.

Vaikka koneen kaupallinen ura jäi lyhyeksi, sen tekninen omaleimaisuus, matkustusmukavuus ja pitkä sotilasura varmistivat sille oman paikan ilmailuhistoriassa.