Suomi on jäämässä suhtautumisessa Palestiinaan viiteryhmänsä ulkopuolelle – professorin mukaan Gazan tapahtumat lyövät Stubbin arvoja korville
Kun aiemmin olisi todennäköisesti pitänyt kysyä, miksi Suomi tunnustaisi Palestiinan, jatkossa täytyy vastata kysymykseen, miksi Suomi ei tunnustaisi Palestiinaa. Näin kuvailee Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma Suomen kansainvälisen viiteryhmän viimeaikaisia liikkeitä Palestiina-kysymyksessä.
– Hallitus on toistaiseksi sanonut, että Palestiinan tunnustaminen on symbolinen teko. Ei enää tässä tilanteessa. Tilanne on kriisiytynyt niin, että tunnustaminen on jo konkreettinen tapa osaltaan painostaa Israelia.
– Jatkossa Suomen hallituksen täytyy vastata kysymykseen, mikä takia Suomi ei ole seurannut viiteryhmänsä linjaa – jos ajatellaan että viiteryhmä on lähinnä Pohjoismaat, suuremmat EU-maat ja Kanadan kaltaiset maat, Aunesluoma toteaa.
Viime aikoina useat maat ovat ilmoittaneet aikovansa tunnustaa Palestiinan tai suunnittelevansa Palestiinan tunnustamista lähikuukausien aikana. Tässä joukossa ovat muun muassa Ranska, Kanada ja Britannia. Pohjoismaista Suomen lisäksi Tanska ei ole tunnustanut Palestiinan valtiota.
Aunesluoma muistuttaa, että useat näkemyksensä Palestiinan tunnustamisesta kertoneet maat eivät ole suoraan ja ehdoitta ilmoittaneet tunnustavansa Palestiinaa, vaan kyseessä on aikeiden ilmaisu tai tunnustamiseen liittyy ehtoja. Esimerkiksi monet maat ovat vaatineet Hamasin panttivankien vapauttamista ja että myös arabimaiden, jotka eivät hyväksy Israelin olemassaoloa, tulisi tunnustaa Israel.
– Nämä ovat kuitenkin aika voimakkaita tahdonilmauksia ja näyttävät suuntaa siitä, mihin pyritään.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi torstaina STT:lle, että hän on valmis hyväksymään valtioneuvoston esityksen Palestiinan valtion tunnustamisesta vaikka heti, jos hän sellaisen esityksen saa. Stubb sanoi tuolloin toivovansa, että Suomi tunnustaisi Palestiinan. Hänen mukaansa tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että Suomen on tehtävä valintansa.
Presidentti ja hallitus vaikuttavat olevan jossain määrin eri linjoilla Palestiina-kysymyksestä. Aunesluoman mukaan tämä ei ole ainutlaatuinen tapaus.
– Israel ja palestiinalaisten ahdinko jakaa rivejä ja politiikan kenttää myös muissa maissa.
Stubb saattaa tosin joutua kansainvälisesti selittämään Suomen toimintaa Palestiinan tunnustamisen suhteen.
– Stubbhan on aika tunnettu maailmalla, hänellä on melko paljon näkyvyyttä maailman medioissa ja hän on suosittu studioesiintyjä kansainvälisillä televisiokanavilla. Hän on profiloitunut arvopohjaisen realismin edistäjänä, jossa pohjana ovat liberaalit arvot, ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltiokysymykset. Mitä Gazassa nyt tapahtuu, lyö korville tämäntyyppisiä arvoja, Aunesluoma toteaa.
Mikäli maat laajemmin päätyvät tunnustamaan Palestiinan ja Suomi jää omalle linjalleen, Stubbillta kysytään varmasti asiasta ja hän joutuu sitä selittelemään, Aunesluoma arvioi.
YK:n jäsenvaltioista selvä enemmistö on tunnustanut Palestiinan.
– Valtioilla, jotka eivät ole tunnustaneet Palestiinaa, on usein selkeä Israeliin liittyvä poliittinen tai omaan sisäpoliittiseen suuntaukseen liittyvä syy, Aunesluoma sanoo.
Hän listaa, että esimerkiksi Yhdysvalloilla on oma erityissuhteensa Israeliin ja maa on Israelin tärkein tukija. Saksassa historiallinen painolasti vaikuttaa siihen, että kynnys tehdä asioita, jotka Israel kokee vihamielisiksi, on korkea. Esimerkiksi Italiassa ja osassa maista, jotka eivät halua tunnustaa Palestiinaa, on vallassa oikeistopopulistinen hallitus. Itä-Euroopan maat, jotka eivät ole halunneet tunnustaa Palestiinaa, ovat heterogeenisempi joukko, joka ei välttämättä muutenkaan ole ollut aktiivinen Lähi-itään liittyvissä kysymyksissä.
Aunesluoman mukaan valtioista, jotka eivät vielä ole tunnustaneet Palestiinaa, Tanska tuntuu olevan lähinnä Suomen tilannetta.
Hän arvioi, että Suomi seuraa laajempaa valtioryhmää ja tunnustaa Palestiinan lopulta samassa tai lähes samassa aikataulussa muiden valtioiden kanssa.
– Jos Britannia ja Ranska johtavat rintamaa ja vielä Tanska liittyy siihen, paine viiteryhmästä alkaa tulla niin suureksi, että uskon Suomen hallituksen silloin liikkuvan samaan suuntaan.
Jos Suomi viivyttelee Palestiinan tunnustamista tai jättäytyy omaan kategoriaansa eikä tunnusta Palestiinan valtiota – varsinkin, jos Tanska tunnustaisi – se tuskin Aunesluoman mukaan aiheuttaisi välitöntä vahinkoa Suomen kansainväliselle asemalle.
Toisaalta pidemmällä aikavälillä tilanne voisi aiheuttaa päänvaivaa. Suomi ei voisi enää yhtä luontevasti esiintyä Pohjoismaiden liberaalissa arvoyhteisössä ja Suomen ratkaisuja jouduttaisiin perustelemaan enemmän. Suomella itsessään yksittäisenä maana ei ole suurta painoarvoa, vaan se toimii osana ryhmää, kuten Pohjoismaita ja Euroopan unionia.
– Suomen asema määrittyy sen kautta, mikä on kansainvälisessä mediassa pinnalla. Gazan tilanne on tällä hetkellä ykkösaihe maailman uutisissa, ja suhtautuminen Israeliin ja Gazan humanitaariseen katastrofiin on tärkeä kysymys. Se voi tuoda painetta toimia kuten läntiset naapurimaat, Aunesluoma toteaa.
Vaikka keskustelu Palestiinan tunnustamisesta käy kuumana, Aunesluoman mukaan olisi hyvä pohdiskella asiaa eikä Palestiinan tunnustamisesta tarvitse ratkaista saman tien. Ulostulot ovat liittyneet akuuttiin nälkään ja humanitaariseen kriisiin Gazassa.
– Suomessa on jonkin verran aikaa käydä tätä keskustelua. Ja sen verran mitä olen tätä kotimaista keskustelua aiheesta seurannut, saattaisi olla ihan hyödyllistä perehtyä tilanteeseen vähän paremmin. Nyt vaikuttaa siltä, että asiaa ei ole vielä ihan riittävästi pohdittu eri kanteilta, Aunesluoma sanoo.
Hänen mielestään tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi faktapohjaista keskustelua tilanteesta ja siitä, mitä Palestiinan tunnustaminen pitää sisällään ja mitä vaikutuksia sillä on.