Hyvinvointivaltion pohja hapertuu – viekö palveluiden leikkaaminen pelastukseen vai tuhoon?

Reportaasi

Meidän on nähtävä vaikeiden päätösten yli. Pitää nähdä se tavoite, jota kohti mennään. Olemme pelastamassa hyvinvointiyhteiskuntaa. Nyt meitä mitataan teoilla: saadaanko päätökset tehtyä, ennen kaikkea toimeenpantua, ja muuttuuko Suomen suunta.

Näin keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä puhui keskustaväkeä hallituksen politiikan taakse Seinäjoen puoluekokouksessa kesäkuun alussa.

Oppositio syyttää hallitusta siitä, että sen toimet rapauttavat hyvinvointivaltion perustaa ja syventävät eriarvoisuutta.

–¿Samaan aikaan, kun hallitus leikkaa asiakasmaksuista ja koulutuksesta, se tekee veronkevennyksiä, jotka tukevat hyvin toimeentulevia, SDP:n kansanedustaja Ilmari Nurminen moittii Suomenmaan haastattelussa.

–¿Tuntuu, että leikkausten ja markkinaehtoisuuden kautta hyvinvointivaltiota murretaan pala palalta, hän jatkaa.

Samaa viestiä toistavat muut hallitusta arvostelevat tahot.

Ketä pitäisi uskoa? Mitä hyvinvointivaltiolle on tapahtumassa?

Hyvinvointivaltiota murretaan pala palalta.

Ilmari Nurminen

Hyvinvointivaltion periaatteet on Suomessa kirjattu perustuslakiin.

Lain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Lisäksi perustuslaki muun muassa takaa kaikille oikeuden perusopetukseen. Se myös velvoittaa julkisen vallan järjestämään väestölle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä tukemaan lasten hyvinvointia ja yksilöllistä kasvua.

Vastuu ihmisten hyvinvoinnista on viime kädessä julkisella vallalla

Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta kuvaa hyvinvointivaltiota sosiaalisten riskien hallintajärjestelmäksi, jota on rakennettu Suomeen sadan vuoden ajan.

– Politiikan kohteena on esimerkiksi sairas ihminen, ja hänen ympärillään rakennetaan tietyt tulonsiirrot, palvelut ja säätelyjärjestelmät esimerkiksi apteekeille ja ammateille. Näin pyritään ottamaan riski, sairaus, yhteiskunnan haltuun, Saari kuvaa.

Riskien tunnistamista ja haltuunottoa Saari kutsuu “häkittämiseksi”. Ensin valtio häkitti lapsuuteen, sairauteen, vanhuuteen ja vammaisuuteen liittyvät riskit.

Toisessa vaiheessa ratkottiin asumiseen, opiskeluun, työhön ja perhe-elämään liittyviä riskejä. 90-luvulla poliitikot kiinnostuivat ylivelkaantuneista ja maahanmuuttajista.

Joidenkin mielestä häkkejä on rakennettu sinnekin, mihin niitä ei tarvittaisi.

Kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski sanoo, että esimerkiksi ajatus mahdollisuuksien tasa-arvosta on mennyt liian pitkälle.

–¿Enää siinä ei olekaan kyse siitä, että kaikilla on mahdollisuus kulkea samanlaisia matkoja, vaan pitää lähteä samaan aikaan ja päästä samaan aikaan maaliin, hän vertaa.

–¿Tänä päivänä ero työttömän ja palkansaajan ansiotason välillä on aika kapea. Minun on aika vaikeaa perustella sitä, miksi työttömän ihmisen pitäisi nauttia samanlaista elintasoa kuin työssäkäyvän.

Tuntuu, että ihmisten mielestä kaikki julkiset palvelut ovat peruspalveluita.

Antti Kurvinen

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kurvinen kaipaa Suomeen rohkeaa keskustelua siitä, mitkä palvelut ovat inhimillisen elämän edellytyksiä ja mitä asioita voitaisiin antaa järjestöjen ja yhteisöjen hoidettavaksi.

–¿Tuntuu, että ihmisten mielestä kaikki julkiset palvelut ovat peruspalveluita, vaikka oikeasti niitä ovat vain koulutus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kurvisen mielestä hyvinvointivaltion tulevaisuudesta keskustelevat usein lähinnä ääripäät.

–¿Tutkijat ja punavihreät poliitikot ovat sitä mieltä, että hyvinvointivaltio on romutettu, ja tietyt kokoomuspoliitikot taas haluaisivat vetää hyvinvointivaltiolle ruksit päälle ja siirtyä jenkkimalliseen yhteiskuntaan, hän kuvaa.

Koski ja Kurvinen eivät ole yksin. Moni poliitikko ja asiantuntija on sitä mieltä, että Suomessa tarjotaan tällä hetkellä liikaa palveluita ja tulonsiirtoja liian laajalle joukolle.

Tämän suuntaisia puheenvuoroja on käyttänyt esimerkiksi kansaneläkelaitoksen entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä.

Hänen mielestään hyvinvointivaltion rahoitus on pitkällä tähtäimellä kestämättömällä pohjalla.

–¿Asumistuki on kaksinkertaistunut vuodesta 2008, lääkekorvaukset ovat kaksinkertaistuneet 90-luvulta, hoitotukia ja matkakorvauksia maksetaan yhteensä miljardi vuodessa. Näin runsasta ja laajamittaista tukipolitiikkaa ei ole mahdollisuus jatkaa, Hyssälä varoittaa.

Kun hyvinvointivaltiota rakennettiin sotien jälkeen, sen rahoituspohja oli vahva.

Suuret ikäluokat tulivat ryminällä työmarkkinoille, ja hoivaa tarvitsevien vanhusten osuus väestöstä oli pieni.

Nyt Suomessa työelämään tulevat ikäluokat ovat edeltäjiään pienempiä.

Samaan aikaan, kun veronmaksajien joukko vähenee, ihmiset elävät entistä vanhemmiksi ja tarvitsevat etenkin viimeisinä elinvuosinaan paljon hoivaa.

Lisämausteen yhtälöön tuovat Suomen lähes kymmenen vuotta jatkuneet talousvaikeudet ja niistä seurannut korkea työttömyys.

Koska poliitikot eivät ole halunneet leikata julkisista palveluista talouden alamäen tahdissa, Suomen julkinen talous on velkaantunut nopeaa vauhtia.

Hyssälän mielestä tukipolitiikkaa pitäisi arvioida sen valossa, millaiseen lopputulokseen se johtaa.

–¿Onko esimerkiksi tarkoitus, että yksityisiä hoitolaitoksia ylläpidetään osittain valtion hoitotuella? Tai että asumistuki tuo jopa kohtuuttomia voittoja sijoittajille?

Entinen keskustalainen ministeri korostaa, että kysymykset eivät ole mustavalkoisia, joten helppoja ratkaisuja ei ole tarjolla.

–¿Rakenteellisiin muutoksiin liittyy aina häviäjiä. Muutoksia täytyy kuitenkin tehdä, jotta voidaan taata apu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kansalaisille.

Samoilla linjoilla Hyssälän kanssa on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n tutkimusjohtaja Niku Määttänen.

Hänen mielestään hyvinvointivaltio tukee tällä hetkellä liikaa keskiluokkaa ja unohtaa samalla kaikkein köyhimmät.

–¿Keskiluokka rahoittaa itse itselleen palveluita.

Määttäsen mielestä keskiluokalle ja hyvätuloisille tarjotut palvelut nostavat Suomen veroasteen tarpeettoman korkeaksi.

–¿Meillä on tulonsiirtoja, joita eivät tasoita tuloeroja lainkaan tai ovat ainakin siinä suhteessa hyvin tehottomia.

Määttänen suhtautuu kriittisesti universalismin ajatukseen, jonka mukaan kaikki rahoittavat ja käyttävät julkisia palveluita ja tätä kautta ihmisten halu maksaa veroja lisääntyy.

Hän uskoo, että palveluita käytetään harkitummin, jos niistä pitää maksaa.

Esimerkiksi korkeakoulujen lukukausimaksut kannustaisivat valmistumaan ripeästi. Ne myös saisivat ihmiset punnitsemaan nykyistä tarkemmin toisen tutkinnon tarpeellisuutta, Määttänen väittää.

Tutkimusjohtajan leikkauslistalle joutuisi myös moni muu keskituloisille suunnattu etuus hitas-asunnoista yritystukiin ja työelämän etuuksiin.

–¿Köyhillä ihmisillä ei yleensä ole varaa pitää vuorotteluvapaata, hän huomauttaa.

Vasemmistoliiton puoluevaltuuston varapuheenjohtajan, kansanedustaja Hanna Sarkkisen mielestä keskustelu hyvinvointivaltion tulevaisuudesta on Suomessa kyynistä ja lyhytnäköistä.

Siinä perusteluksi kelpaavat vain euroissa mitattavat säästöt.

–¿Suomalaisten visio hyvinvointivaltiosta on hukassa. Pitäisi miettiä ensin, millaisen yhteiskunnan haluamme ja mikä on oikein – sen jälkeen haettaisiin ratkaisuja, että miten sinne päästään.

Sarkkinen myöntää, että hyvinvointivaltio ei ole kestävällä pohjalla, jos se nojaa julkisen velan kasvuun.

Hän uskoo kuitenkin, että menoihin voidaan puuttua palveluita heikentämättä.

Esimerkiksi työttömyyskorvauksiin maksetut rahat voidaan ottaa aktiivisempaan käyttöön.

Lisäksi varoja pitää voida suunnata kalliista korjaavista palveluista ennaltaehkäisyyn.

–¿Esimerkiksi lääkekorvauksia maksetaan paljon sairauksiin, jotka liittyvät ihmisten liikkumattomuuteen ja ylipainoon. Terveydenhuoltojärjestelmä antaa kaikille lääkkeet, mutta ei juuri tarjoa tukea painonpudotukseen, Sarkkinen huomauttaa.

Terveydenhuolto ei juuri tarjoa tukea painonpudotukseen.

Hanna Sarkkinen

Myös professori Saari yrittäisi ensin minimoida palveluiden tarvitsijoiden määrän ennaltaehkäisemällä – ei rajaamalla keskituloisia niiden ulkopuolelle.

Jos tämä ei onnistu, Saari lisäisi tulosidonnaisia palvelumaksuja, joille asetettaisiin vuosittaiset maksukatot.

Hän pelkää, että universalismin periaatteesta luopuminen johtaisi pitkällä tähtäimellä julkisten palveluiden kurjistumiseen ja keski- ja hyvätuloisten veronmaksuhalujen loppumiseen.

Hän muistuttaa, että suomalaisten käyttämät palvelut ovat jo nyt eriytyneet esimerkiksi työterveyshuollon ja erilaisten yksityisten palveluidentarjoajien johdosta.

–¿Järjestelmän tehokkuuden kannalta on parempi, että kaikki ovat samassa veneessä. Siitä syntyy mittakaavaetua.

ETLA:n Määttänen ei usko, että hyvinvointivaltio selviää työllisten määrän vähenemisestä ilman vaikeita päätöksiä.

–¿On käännettävä kaikki kivet, jotta hyvinvointivaltion tärkeimmät osat turvataan.

Hänen mielestään pitkäaikashoivamenojen kasvuun voidaan vastata siirtämällä hyväosaisille enemmän vastuuta palveluistaan esimerkiksi hoivavakuutusten muodossa.

–¿Vastaavasti hyvätuloisilla olisi enemmän valinnanvaraa – mihin hoivakotiin menee ja miten asuminen on järjestetty.

–¿Olisi aika raju tavoite, että kaikilla olisi vanhainkodissa samanlainen näköala. Tärkeintä on, että myös heikompiosaisten hoivan taso on hyväksyttävällä tasolla.

Saari ei tyrmää hoivavakuutuksia täysin. Hän ei kuitenkaan pidä yksittäisten kansalaisten ostamia vakuutuksia tehokkaana mallina.

Jos vakuutuksiin mennään, Saari ottaisi niiden järjestämisessä mallia nykyisestä työeläkejärjestelmästä.

–¿Vakuutukset pitäisi järjestää laajapohjaisesti esimerkiksi ay-liikkeen tai työnantajien kautta.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan professorin mielestä hyvinvointivaltion tulevaisuutta uhkaa talouskysymyksiä enemmän sen sosiaalisen perustan oheneminen.

–¿Monilla keskiluokkaisilla on hämmästyttävän vähän käsitystä huono-osaisena elämisestä. Mitä kauempana nämä kokemukset ovat, sitä tavallisempaa on, että köyhää pidetään laiskana ja itse syypäänä ongelmiinsa, Saari sanoo.

Hän on huolissaan siitä, että haavoittuvissa ihmisryhmissä luottamus toisiin ihmisiin ja julkiseen valtaan on olennaisesti matalammalla tasolla kuin väestössä keskimäärin.

–¿Samoin eriarvoistumisen kokemus on yhteiskunnan pohjalla voimakasta.

Hyvinvointivaltiot ovat onnistuneet Euroopassa vähentämään kansalaistensa turvattomuutta ja köyhyyttä sekä lisänneet heidän ulottuvillaan olevia hyvinvointipalveluja.

Pohjoismaat ovat pystyneet yhdistämään talouden tehokkuuden ja sosiaaliset tavoitteet muita maita paremmin.

Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska pitävät kärkipaikkoja monissa kansalaisten hyvinvointia mittaavissa vertailuissa.

Myös mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu Pohjoismaissa hyvin – koulutus ja sosiaalinen asema periytyy täälläkin, mutta ei niin vahvasti kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Mutta onko pohjoismainen yhteiskuntamalli vain lintukoto, joka ennemmin tai myöhemmin musertuu maailman muutoksen rattaisiin?

On ammattitaitoa sopeuttaa menot ja tulot niin, että hyvinvointivaltio säilyy.

Juho Saari

Saari uskoo hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Hän muistuttaa, että hyvinvointivaltion kestävyyttä on aina epäilty. Silti järjestelmä on säilynyt ja kehittynyt vuosikymmenestä toiseen.

Se on myös säilyttänyt kansalaisten tuen. Vuonna 2016 tehdyssä Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) arvokyselyssä 77 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että maksuista huolimatta hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen.

–¿On poliitikkojen ja ay-liikkeen ammattitaitoa sopeuttaa menot ja tulot niin, että hyvinvointivaltio säilyy, professori sanoo.

Kurvista harmittaa, että harva tuntuu ymmärtävän hallituksen työskentelevän hartiavoimin juuri tämän tehtävän parissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, työllisyyden parantaminen ja leikkaukset. Kaikki tähtäävät samaan maaliin.

–¿Tiimalasin hiekka valuu koko ajan. Jos hallituksen kärkihankkeet menevät kiville, seuraavalla hallituksella on edessään ennennäkemätön julkisten palveluiden lakkauttaminen, Kurvinen uskoo.

Hyssälän mielestä nykymallisen hyvinvointivaltion byrokratia, passiivisuus ja toivottomuus joutavatkin romukoppaan.

Tilalle tarvitaan sähköisiä palveluita, ennaltaehkäisyä ja joustavaa sosiaaliturvaa. Sote-uudistuksessa ja perustulokokeilussa on Hyssälän mielestä jo otettu askeleita oikeaan suuntaan.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan konkari muistuttaa, että nyky-Suomi on räjäytetty versio 60-luvun ihanteesta, johon kuuluivat ydinperhe, pitkät työsuhteet ja ennustettava maailma.

–¿Alkion aatteiden pitäisi nousta taas voimaan. Pirstaleista ja partikkeleista muodostuvassa maailmassa tarvitaan omavoimaisia ihmisiä, joita muutokset eivät hetkauta.

Reportaasi ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 30.9.2016. Lehden voi tilata täältä .