Tehdäänkö valtionvarainministeriöstä sote-ministeriö?
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen myötä kaikki sote-menot on koottu yhteen ja ne tehtiin näkyviksi. Aiemmin maksajina olivat kunnat, jotka jokainen omalla tavallaan kuittasivat laskun. Tämä tie oli kuljettu loppuun ja muutos oli välttämätön.
Keskeinen ratkaistava asia on normiohjauksen, rahoituksen ja henkilöstön saatavuuden saaminen tasapainoon. Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys tarjoaa ratkaisuksi ohjauksen ja valvonnan kiristämistä ja keskittämistä valtionvarainministeriöön.
Mikä on suomalaisen sosiaali-, terveys- ja pelastuspolitiikan tärkein tehtävä ja, millä tavoin sitä tulisi ohjata ja kehittää?
Tärkein tehtävä on tarjota palvelut, jotka mahdollistavat jollain tapaa säälliset elämisen edellytykset koko Suomessa. Ministeriöiden ja poliittisen ohjauksen tärkein ja ensisijainen tehtävä on laittaa palvelujärjestelmät kuntoon.
Ihmiset odottavat joka puolella maata, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin hyvinvointialueiden toiminnan tukemiseksi ja sote-palvelujen kehittämiseksi.
Hallitus puhuu digitaalisista palveluista, mutta on epäselvää, millä tavoin esimerkiksi laajakaistarakentamisen tuen lopettaminen ja koko budjettimomentin poistaminen edistää tätä päämäärää?
On vaikea löytää perusteluja sille, miten sote-palvelut paranisivat siirtämällä valtaa valtionvarainministeriöön.
Nyt ainoa julkisuudessa esitetty konkreettinen työkalu, jota hyvinvointialueille tarjotaan, on puinen leikkuulauta.
Mitä kauempana valta ja päätöksenteko on ihmisistä, sitä helpompi on tehdä päätöksiä, joissa ihmisistä ei välitetä.
Onko niin, että sairaalaraportin kakkosvaihe tarjoaa giljotiinia. Mitä siinä sitten lukeekaan kannustuksena – on päättömien päätösten aika tai jotain muuta perusnokkelaa?
Suuri riski on, että valtionvarainministeriön ohjauksessa tehdään paniikkiratkaisuja, joiden vaikutukset voivat olla arvaamattomat – niin taloudellisesti kuin ihmisten lisääntyvänä pahoinvointina.
On aivan selvää, että talous tulee olla kestävällä pohjalla. On myös aivan selvää, ettei kestävällä pohjalla olevalla taloudella ole merkitystä, jos ihmisten elämältä viedään pohja pois.
Mitä kauempana valta ja päätöksenteko on ihmisistä, sitä helpompi on tehdä päätöksiä, joissa ihmisistä ei välitetä.
Nyt valtiovarainministeriö on ottamassa hyvinvointilaivan totaaliseen ohjaukseen. Kauko-ohjaimena toimii taskulaskin eikä kapteeni tunne laivansa lastia.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb totesi virkaanasettamispuheessaan seuraavaa:
”Elämme maailmassa, jossa tekoäly ja robotisaatio kykenevät tekemään paljon asioita, joita me ihmisinä aiemmin teimme. On kuitenkin yksi asia, joissa me ihmiset olemme edelleen parempia, nimittäin empatia, välittäminen.”
Antiikin Kreikassa syntyi ajatus tasa-arvosta ilman ylempää auktoriteettia. Sen lopputulemana oli demokratia, joka koski kuitenkin vain yhteisön vapaita miehiä.
Vallan keskittäminen valtionvarainministeriöön on valinta kohti tällaista Suomea, jossa demokratia koskee vain osaa kansaa ja liian usein vain parempiosaista kansanosaa. Ihmisistä on tulossa numeroita, joista osa leimataan miinus -merkillä.
Presidentin korostama empatia ja välittäminen jäävät finanssipolitiikan varjoon.