Laatokalle suunniteltu Saukko oli Suomen sukellusveneistä pienin – hurjapäinen torpedohyökkäys oli johtaa tuhoon 1941
Suomenlinnan rantakalliolle museoitu sukellusvene Vesikko on monelle tuttu, mutta suomalaisista sukellusveneistä pienimmän muistaa harvempi.
Aikanaan maailman pienin sukellusvene, 99 tonnin Saukko laskettiin vesille Helsingin Hietalahden telakalla 2. heinäkuuta 1930. Pitkän ja monenkirjavia teknisiä ongelmia sisältäneen testiohjelman jälkeen se saatiin palveluskäyttöön kolme vuotta myöhemmin.
Isoja Vetehinen-luokan veneitä lähes puolet lyhyempi, vain 33 metrin pituinen Saukko oli tarkoitettu Laatokalle. Koon määritteli Tarton rauhansopimus, jossa Laatokalle sijoitettavien sota-alusten koko oli rajattu 99 tonniin. Torpedoita se pystyi ottamaan ja ampumaan vain kaksi.
Aluksen käyttötarkoituksesta ei ääneen huudeltu. Sortavalassa ilmestyvä Laatokka -sanomalehti tosin julkaisi maaliskuussa 1936 jutun, jossa pohdittiin yhden sukellusveneen riittävyyttä Laatokan puolustamiseen, mainitsematta Saukkoa nimeltä.
Vaikka Saukon käyttäminen Laatokalla pyrittiin pitämään salassa, Neuvostoliitto oli todennäköisesti asiasta jyvällä. Jukka Rislakki mainitsee kirjassaan Erittäin salainen: Vakoilu Suomessa, että suomalaissyntyinen neuvostovakooja Einari Vähä osallistui Saukon ei-julkiseen esittelyyn vuonna 1933 vääpelin valepuvussa väärällä identiteetillä.
Vähällä oli yhteyksiä kuuluisaan vakoojaluutnantti Vilho Pentikäiseen, joka loikkasi lokakuussa 1933 Neuvostoliittoon merkittävä määrä salaista aineistoa mukanaan.

Saukon vesillelasku 1930. (Sotamuseo/Museovirasto)
Laatokalle Saukkoa ei koskaan lähetetty, luultavasti ennen kaikkea siksi että alusta tarvittiin enemmän Suomenlahdella. Venäläisten tiedetään kuitenkin käyttäneen sodan aikana sukellusveneitä Laatokalla lähinnä tiedustelupartioiden kuljetukseen ja tiedusteluun.
Talvi- ja jatkosodassa Saukon saavutukset jäivät vähäisiksi. Kesällä 1941 Saukko joutui kuitenkin todella pahaan paikkaan itäisellä Suomenlahdella oman uhkarohkean manööverinsä seurauksena.
Saapuessaan tehtävälleen Somerin saaren länsipuolelle Saukko havaitsi laiturissa kaksi suurta vihollisen vartioalusta. Parempien maalien puutteessa aluksen päällikkö Antti Leino päätti ampua sukelluksista toisen torpedon kohti laiturissa olevia aluksia.
Ilmeisesti rantakivikkoon osuneen torpedon räjähdys sai aikaan kuhinaa laiturilla ja pian vihollinen ryhtyikin takaa-ajoon. Lyhyen pakomatkan jälkeen Saukolta havaittiin, että sen perässä oli sukellusvenehävittäjiä.
Saukko lisäsi sukellussyvyyttä ja pian ensimmäiset syvyyspommit räjähtelivät sen ympärillä. Alusta yritettiin saada pysymään määrätyllä syvyydellä keventämällä painoa, minkä seurauksen pinnalle nousi öljyä ja ilmakuplia.
Vihollinen päätteli ilmeisesti, että sukellusvene on saatu tuhottua ja lopetti pommittamisen. Saukko ei kuitenkaan keventynyt tarpeeksi ja vajosi lopulta pohjaan rämähtäen. Kaikki koneet sammutettiin ja kovapohjaiset kengätkin riisuttiin, jottei pinnalta havaittaisi ääniä.
Ongelmia tuotti myös se, että ilmanpuhdistuslaitteet oli kytketty pois ja jo putkessa käynnistynyt torpedo oli ennen laukausta pilannut aluksen sisäilmaa.
Aluksi kaksi miestä pyörtyi ja heidät kannettiin sänkyihinsä. Pinnalta havaittavien äänien vaimennettua ja reilun tunnin syvyyksissä maattuaan Saukko yritti nousta pintaan, mutta aluksen keulasyvyysruori sai osuman maakohoumasta ja meni epäkuntoon.
Saukolla oli vaikeuksia pitää oikeaa syvyyttä ja alus teki aaltoliikkeitä pinnan alla. Pinnalle nousun aikana Saukon keittiömatruusi pyörtyi kahvikuppi kädessään ja keskusvahtimies alkoi puhua sekavia ymmärtämättä hänelle annettuja käskyjä.
Kun alus saatiin pintaan useamman miehen ollessa pökerryksissä, aluksen päällikkö Leino avasi luukun ja näki vihollisalukset, jotka aloittivat takaa-ajon uudestaan.
Leino määräsi hätäsukelluksen ja Saukko vajosi jälleen kohti pohjaa. Syvyyspommien räjähdykset heittelivät irtaimistoa pitkin alusta ja miehistö pelkäsi henkensä edestä. Pommitus kuitenkin lakkasi pian vihollisen käytettyä ilmeisesti kaikki syvyyspomminsa loppuun ja Saukko pääsi lopulta turvaan omien joukkojen puolelle.
Saukon Somerin-kokemus oli hankalin, mihin suomalainen sukellusvene sodassa koskaan joutui ja tilanne oli ilmeisesti paljon vaarallisempi kuin Merivoimien lakonisesta sotapäiväkirjasta käy ilmi.

Somerin majakkasaari, jonka laituriin Saukko iski heinäkuussa 1941. Suomalaiset valtasivat saaren takaisin saman vuoden joulukuussa. (SA-kuva)
Jatkosodassa isommat sukellusveneet onnistuivat upottamaan muutamia vihollisaluksia, mutta Saukon upotussaldo jäi nollaan.
Pariisin rauhansopimuksessa Suomelta kiellettyjen sukellusveneiden kohtaloksi tuli romuttaminen Vesikkoa lukuun ottamatta. Vielä 1950-luvun alkupuolella pidettiin mahdollisena saada muutoksia rauhanehtoihin, jolloin olisi ollut mahdollista pitää yksi sukellusvene Suomen käytössä.
Saukko ja isot sukellusveneet Vetehinen, Vesihiisi ja Iku-Turso myytiin romuksi Belgiaan vuonna 1953. Matkalla romutukseen Saukko pääsi kertaalleen irtoamaan hinauksesta kovassa merenkäynnissä ja oli kadoksissa yhden yön.
Lähteenä käytetty mm. Akseli Sopasen pro gradu -tutkielmaa Itämeren pieni vaanija- Sukellusvene Saukko alkuideoista poistoon saakka 1921–1953