Pikkutraktorin runko syntyi tykinputkesta – "Piikkilangankiristäjä" kiskoi Suomea sodan raunioista
Jos jälleenrakennuksen ajan merkittävimpiä symboleja listattaisiin, Valmetin kirkkaanpunainen pikkutraktori voisi kisata kärkisijoista – ainakin teollisuustuotteiden sarjassa.
Jo ennen sotakorvausten päättymistä 1940-luvun lopulla Suomessa ryhdyttiin miettimään tulevia siviilipuolen teollisuustuotteita, ja keskusteluissa kotimaisen traktorin valmistus nousi esiin.
Suomessa oli 1950-luvun alussa vielä 250 000 pientä, viljelyspinta-alaltaan noin 25 hehtaarin maatilaa. Traktorista ei saanut tulla liian raskasta suomaille, ja sen piti pystyä kynnettäessä vetämään 14–16-tuuman yksisiipistä auraa kynnettäessä.
Ensimmäiset Valmet 15 -traktorit koottiin Tourulan tehtaalla Jyväskylässä vuonna 1951. Koska koesarjan osat olivat peräisin entiseltä tykkitehtaalta, oli muun muassa kytkimen ja vaihteiston välinen runkoputki tehty tykinputkesta. Moottori tehtiin Linnavuoren moottoritehtaalla Nokialla.
Traktorin nelisylinterinen sivuventtiilimoottori käytti polttoaineena petrolia, mutta käynnistykseen tarvittiin bensiiniä. Tehoa 1,4 litran moottorista saatiin noin 15 hevosvoimaa. Maksiminopeus oli noin 15 kilometriä tunnissa. Vaihteita oli kolme eteen ja yksi taakse.
Pikku-Valmet ei kevyenä uponnut pehmeillekään pelloille ja se oli varsin ketterä käsiteltävä. Traktorissa oli korkea maavara ja hyvä tasapaino, ja sillä pääsi tarvittaessa myös ojien yli. Valmetilla voitiin porata esimerkiksi heinäseipäille reikiä maahan, pyörittää puimakonetta tai aurata lunta.
Talvisin traktoria voitiin käyttää metsätöissä ja katkoa ja kuoria puita metsässä, mitä hevosella ei voinut tehdä. Yksi eduista oli myös, että Pikku-Valmetilla ajaminen onnistui myös tilan lapsilta, ja työt saatiin jaettua helpommin perheen sisäisesti, tuottavuuden samalla kasvaessa.
Lempinimensä ”Piikkilangankiristäjä” pikkutraktori sai yhdestä tärkeästä tehtävästään. Piikkilanka myytiin aikanaan tiukasti kerälle kerittyinä, eikä langan suoristaminen asennettaessa ollut erityisen mukavaa puuhaa. Nopeasti keksittiin, että lankojen suoristaminen ja kiristäminen on mahdollista hoitaa Valmetilla, vieläpä lankaa katkaisematta tehonpuutteen vuoksi.
Pikkutraktori osui kokoluokallaan oikeaan markkinarakoon. Valmet 15:n sanottiin korvaavan hevosparin ja siihen tarjottiin työkoneiksi muun muassa Fiskarsin valmistamaa auraa, Rosenlewin äestä ja Valmetin niittokonetta. Vuoden 1953 lopussa traktoreita oli tehty jo lähes tuhat kappaletta.
Vuonna 1955 syntyi paranneltu painos Valmet 20, jossa oli hieman tehokkaampi moottori ja hydraulinen nostolaite.
Valmet sai myytyä 100 kappaletta Valmet 20 -traktoreita myös Turkkiin vuosina 1954-1955. Vientikaupalla oli Valmetille poikkeuksellisen suuri merkitys, sillä aiemmin suomalaistuotteita ei arvostettu kotimaassa yhtä paljon kuin amerikkalaisia tai länsieurooppalaisia. Kun traktorit kelpasivat vientiin, kelpasivat ne myös yhä useammalle epäluuloiselle suomalaiselle ostajalle.
Pikku-Valmeteja valmistettiin kaikkiaan yli 9 000 kappaletta, viimeinen valmistui vuoden 1963 puolella. Alan harrastajat ovat pelastaneet niistä lukuisia nykypäivään ja museoissakin kotimainen pikkutraktori tarinoineen on melko yleinen näky.