Elintarvikevienti turvaamaan huoltovarmuutta
On tullut kirjoitettua vuosien varrella useampaan otteeseen elintarvikkeiden viennistä. Olisiko ollut parempi olla kirjoittamatta, koska tilanne on mennyt vain huonompaa suuntaan. Vienti ei vedä edelleenkään ja ruokaketjun epätasapaino pahenee.
Suuri muutos elintarvikeketjussa on tapahtunut huoltovarmuuden osalta. Aiemmin ajateltiin, että vahva kotimaan markkina on myös huoltovarmuuden takeena. Ongelma tässä on se, ettei meillä ole vahvaa kotimaan markkinaa.
Koko 2000-luvun ajan elintarvikeketjun valta ja rahat ovat keskittyneet keskittyneelle kaupalle. Kotimaan markkina on heikentynyt muun ketjun näkökulmasta – halpuuttamiseen halvaantuneet markkinat eivät pysty turvaamaan elinvoimaista maataloutta, ei sen kannattavuutta eikä varsinkaan sen jatkuvuutta.
Kun kotimaan markkina ei kasva, vaan itse asiassa supistuu elintarvikkeiden tuonnin kasvaessa sekä maatalouden tuottajahintojen jäädessä jälkeen kustannuskehityksestä jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa. Joko suomalainen ruokaketju kuihtuu vähän kerrassaan marginaaliin tai sitten tulevaisuus haetaan viennistä.
Orpon hallitusohjelman tavoitteena on kaksinkertaistaa elintarvikkeiden vienti vuoteen 2031. Tavoite on täysin mahdollinen, mutta vaatii useita toimenpiteitä ja nopeasti. Suomi on Euroopan pahin alisuorittaja elintarvikkeiden viennissä eikä toimenpiteitä tai palveluja tämän korjaamiseksi tällä hetkellä ole.
Jos tässä on jotain positiivista, niin se, että meillä on tästä johtuen paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Nämä mahdollisuudet tulee hyödyntää yritysten ja julkisen puolen yhteistyöllä. Tämä vaatii myös nopeita strategisia muutoksia elintarvikeyrityksissä – kotimaan markkina ei voi enää olla strategioiden kärkenä.
Tällä hetkellä meidän yrityksemme eivät saa samaa julkisten vientipalveluiden tukea, mitä lähes tulkoon kaikissa muissa EU-maissa on tarjolla. Nollasta aloittamisen positiivinen puoli on, etteivät vanhat rakenteet estä uuden luomista.
Otsikkoon takaisin, miten vienti parantaa huoltovarmuutta? Kun kotimaan markkina näivettää suomalaista elintarvikeketjua, se tuhoaa myös huoltovarmuuden pohjan. Vienti antaa mahdollisuuden kääntää maatalouden kannattavuus nousuun.
Kannattava tuotanto normaaliaikoina luo pohjan ylläpitää tuotantoa myös kriiseissä. Mikäli maatalous on vuodesta toiseen jatkuvassa kriisissä, ei se pysty takaamaan huoltovarmuutta koko yhteiskunnan joutuessa kriisiin.