Maaseutukato leviää komissiossa
Pari vuotta sitten kesällä Farmari-maatalousnäyttelyn yhteydessä oli mahdollisuus kuulla Euroopan komission suomalaissyntyisten virkahenkilöiden perusteluja komission ajamille politiikoille. Illan aikana eteläsavolaisista ruokaelämyksistä nauttiessa tuli sivumaku, että elämme täysin erilaisissa todellisuuksissa.
Rehevän luonnon, puhtaiden vesien ja harvassa olevien perheviljelmien peltotilkkujen keskellä meille tarjottiin perusteluja jostain sieltä, mistä metsät on hakattu, vedet pilattu, direktiivit sivuutettu ja peltoa raivattu merenpinnan alapuolelle.
Perusteluja haettiin myös kaukaa tulevaisuudesta, miksi nyt pitää tehdä jotakin. Tämän alle peittyy se kriisi, jossa tekoja tarvitaan suomalaisen maatalouden ja suomalaisten metsien käytön turvaamiseksi juuri nyt.
Ilman näitä tekoja meillä ei ole olemassa edes mahdollisuutta päästä tulevaisuuteen tekemään niitä niin kovin tärkeitä muita tekoja. Maatalouden tulee pystyä tuottamaan ruokaa ja metsiä on voitava käyttää monipuolisesti ilman ideologisia esteitä.
Jokunen aika sitten oli uusi mahdollisuus kuulla komission suomalaissyntyisiä virkahenkilöitä eduskunnassa. Takaumat parin vuoden taakse olivat vahvoja – komissio hyvä, jäsenmaat paha.
Viesti ei jäänyt epäselväksi sen osalta, että komission virkahenkilöillä on paras asiantuntemus kaikesta ja me täällä Suomessa emme ymmärrä omaa parastamme tai oikeastaan mitään muutakaan. Suomalaisten asiantuntijoiden ja virkakunnan osaamiselle ei annettu juurikaan arvoa.
Selväksi tehtiin myös se, että metsäpolitiikka ja päätösvalta metsistä kuuluu komissiolle. Keppiponina virkakunnalla on Lissabonin sopimus, jolla koukataan Suomen metsiin ilmasto- ja ympäristöperustein.
Hurskaita puheita kuultiin ”sosiaalisesta hyväksyttävyydestä” ja ”holistisemmasta suuntauksesta”, mutta teot ovat aivan jotain muuta.
Tulossa olevissa EU-vaaleissa tämä kato on pysäytettävä ja komissio ennallistettava palvelemaan jäsenmaita ja niiden kansalaisia.
Komissiossa ja parlamentissa näyttääkin olevan menossa kaikista kadoista pahin, ideologinen luonnontieteet sivuuttava maaseutukato. Tämä on levinnyt myös osaan suomalaisia europarlamentaarikkoja.
Tulossa olevissa EU-vaaleissa tämä kato on pysäytettävä ja komissio ennallistettava palvelemaan jäsenmaita ja niiden kansalaisia.
Vuosien varrella on ollut hetkiä, jolloin komissio on kantanut jopa omaa hallitustamme enemmän huolta maataloudestamme. Ja on ymmärtänyt olla sotkeutumatta metsäpolitiikkaan.
Nykyinen komissio ja varsinkin sen kylmäverinen virkakoneisto on toista maata kadotettuaan luontosuhteensa maahan ja metsään sekä maa- ja metsätalouteen.
Kyse ei ole siitä, ettemmekö Suomessa pitäisi huolta metsistämme ja metsäluonnostamme. Kyse on siitä, että päätämme niistä itse emmekä anna valtaa komissiolle – meillä on riittävästi historiassa kokemusta valvontakomissiosta. Lisää sitä ei tarvita.
Suomella ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin pysäyttää komission vallankaappausyritys Suomen metsistä ja luonnosta. Kukaan muu ei pidä meidän puoliamme, ellemme tee sitä itse.