Suomi ei kestä yhtään epäpuoluetta

Polarisaatio tarkoittaa ilmiötä, jossa asiat tai ryhmät jakautuvat tai ohjautuvat kahteen vastakkaiseen ääripäähän. Yhdysvallat on tällä hetkellä ehkä pahin esimerkki valtiotason polarisaatiokehityksestä.

Tätä kehitystä on nähty Suomessakin erityisesti vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen ja vauhti kiihtyi merkittävästi vuonna 2017.

Uusimpana ja ehkä kaikista vaarallisimpana suomalaisia kauemmas toisistaan ajavana tekijänä ovat kasvavat erot tyttöjen ja poikien, nuorten naisten ja miesten välillä.

Näitä eroja näkyy naisten koulutustason nousuna ja eron kasvuna miehiin. Tämä näkyy myös siinä, että tytöt joutuvat poikia todennäköisemmin muuttamaan pois kotiseudultaan koulutuksen perässä. Erityisesti tämä ilmiö koskettaa itäistä Suomea.

Erot korostuvat myös nuorten miesten ja nuorten naisten välisten palkkaerojen radikaalissa muutoksessa, kun nuorten miesten palkkatulot ovat romahtaneet vuodesta 2021 alkaen. 

Emme tarvitse yhtään uutta jakolinjaa.

Olipa näissä edellä mainituissa sitten syy tai seuraus, niin poliittisella kartalla miehet liikkuvat oikealle ja naiset vasemmalle.

Varmaa on se, että tämä kehitys ei ole Suomen etu. Emme tarvitse yhtään uutta jakolinjaa, vaan on käytettävä kaikki keinot niiden ajamiseksi umpeen.

Yhteisten asioiden hoitamisessa vastaus ei löydy ääripäistä, koska ääripäistä löytyy vain yhden asian liikkeitä. Ääriliikkeet aiheuttavat helposti niin fyysisiä kuin poliittisia kiputiloja.

Koko Suomen ja kaikkien suomalaisten kannalta ainoa vastuullinen, järkevä ja perusteltu vaihtoehto on tehdä rakentavaa ja rehellistä politiikkaa, joka kokoaa ihmisiä yhteen.

Suomi ei tarvitse yhtään epäpuoluetta, jonka politiikka perustuu epäluottamuksen kylvämiseen, epärehelliseen retoriikkaan ja epäkunnioittavaan käytökseen.