Autot | Vaarallinen kaikilla nopeuksilla – pahamaineinen Chevrolet Corvair sekoitti GM:n pasmat ja USA:n valtapolitiikan
Tiivistelmä
- Chevrolet Corvairin suunnittelu- ja turvallisuuspuutteet johtivat skandaaliin 1960-luvulla.
- Juristi Ralph Nader julkaisi kirjan ’Unsafe at Any Speed’, joka kritisoi Corvairia ja aiheutti GM:lle suuria ongelmia.
- Naderin tutkimukset ja GM:n käytös toivat esille kuluttajansuojan tärkeyden ja tekivät hänestä tunnetun hahmon.
- Nader vaikutti myös vuoden 2000 presidentinvaaleihin, joissa hänen ehdokkuutensa johti niin sanottuun ’Nader-efektiin’ ja nosti esiin kolmannen puolueen merkityksen.
Kun General Motorsin pääjohtaja James M. Roche astui Yhdysvaltain senaatin kuultavaksi maaliskuun 22. päivänä vuonna 1966, kyseessä ei ollut mikään rutiininomainen teollisuuden tapaaminen.
Koko valtakunnan katseet ja TV-kamerat olivat kohdistettuina maailman suurimman ja mahtavimman autojätin johtajaan, joka oli joutunut nurkkaan ajetuksi. Sinne hänet olivat vieneet yhtiön oma tuote nimeltä Chevrolet Corvair ja 32-vuotias askeettinen lakimies Connecticutista.
1950-luvun lopulla Detroitin autoteollisuudessa iski paniikki. Amerikkalaiset kookkaat maantiehirmut olivat kasvaneet niin valtaisiksi, että kaupunkilaiset autonostajat alkoivat vilkuilla Atlantin taakse.
Pienet, taloudelliset tuontiautot – ennen kaikkea Länsi-Saksasta maahan vyöryvä Volkswagen Kupla – kävivät kaupaksi kuin lämmin leipä. General Motorsin legendaarinen insinööri Ed Cole päätti vastata huutoon luomalla amerikkalaisittain kompaktin auton, joka hylkäisi perinteiset Detroitin opit.
Syksyllä 1959 esitelty Chevrolet Corvair oli tekninen kummajainen. Sillä ei ollut muodin mukaisia pyrstöeviä tai kromattua jäähdyttimen säleikköä, vaan takakontin alle kätkeytyi ilmajäähdytteinen, alumiininen kuusisylinterinen bokserimoottori.
Auton painopiste oli vahvasti, noin 60-prosenttisesti takana, ja taka-akselistoksi valittiin yksinkertainen heiluriakselisto. Samaa rakennetta käytettiin myös Kuplassa ja varhaisissa Porscheissa, mutta Corvair oli niitä huomattavasti raskaampi ja tehokkaampi.
Jotta auto pysyisi tiellä, General Motorsin insinöörit määräsivät sille täysin poikkeukselliset rengaspaineet: eturenkaisiin vain 1,0 baria ja takarenkaisiin 1,8 baria. Ajatuksena oli luoda keinotekoinen aliohjautuvuus, joka vähentäisi perän irtoamisen riskiä.
Kun amerikkalainen autoilija tai huoltoaseman apupoika huomasi löysän eturenkaan, hän pumppasi kaikkiin neljään renkaaseen tasaiset kaksi baria. Seurauksena oli vaarallinen muutos auton käytöksessä.
Kun tasapaineilla ajettu Corvair vietiin tiukkaan kaarteeseen, sen heiluriakselinen takapää saattoi tehdä tepposet ja painaa takarenkaan voimakkaasti sisäänpäin. Tällöin auto muuttui aliohjaavasta voimakkaasti yliohjaavaksi ja menetti helposti hallittavuutensa.
Vuonna 1965 Corvairin myyntiluvut olivat jo kääntyneet laskuun, vaikka GM oli parantanut auton alustaa. Sitten pamahti kuitenkin todellinen pommi. Nuori, Harvardista valmistunut 31-vuotias lakimies Ralph Nader julkaisi kirjan Unsafe at Any Speed: The Designed-In Dangers of the American Automobile.
Kirjan ensimmäinen luku käsitteli Corvairia, eikä Nader säästellyt sanojaan. Hän syytti General Motorsia tietoisesta turvallisuusnormien laiminlyönnistä säästöjen toivossa – esimerkiksi siitä, että etuvakaaja oli jätetty ensimmäisistä vuosimalleista pois kustannussyistä.
Koska GM jätti etuvakaajan pois etujousituksesta säästääkseen muutaman dollarin per auto, korin kallistus siirtyi täysin takajousituksen kannettavaksi.
GM:n johdossa painettiin paniikkinappulaa. Autojätti ei voinut sietää sitä, että yksittäinen lakimies kyseenalaisti Detroitin mahdin. Yhtiön palkkaamat yksityisetsivät ryhtyivät tutkimaan Naderin henkilökohtaista elämää tavoitteenaan löytää hänestä kompromettoivaa aineistoa.
Etsivät ryhtyivät toimeen Hollywood-tyyliin. Naderia yritettiin jallittaa niin sanotuilla ”hunaja-ansoilla”. Hänet pyrittiin saamaan tilanteisiin, joita olisi voitu käyttää häntä vastaan. Samalla etsivät tutkivat hänen taustojaan, kontaktejaan ja yksityiselämäänsä.
Etsivät eivät kuitenkaan tienneet, kenen kanssa olivat tekemisissä. Ralph Naderin rinnalla keskiaikainen munkkikin vaikutti hedonistilta. Askeettinen juristi asui vaatimattomassa vuokrayksiössä, ei omistanut autoa eikä televisiota, käytti samoja vuoden 1959 alennusmyynnistä ostettuja kenkiä vuosikausia ja kulutti elämiseen noin 25 000 dollaria vuodessa.
Nader piti naisten lähentelyitä lähinnä outoina ja jatkoi matkaansa. Etsivät soittelivat myös Naderin entisille opiskelukavereille ja tuttaville esiintyen luottotietoselvittäjinä tai rekrytoijina ja kysellen tämän yksityiselämästä, poliittisista näkemyksistä ja muista henkilökohtaisista asioista.
Ystävät pöyristyivät ja varoittivat Naderia. Kun uutinen ajojahdista vuoti The Washington Postiin, skandaali oli valmis. Senaatin kuulemisessa GM:n pääjohtaja James Roche joutui pyytämään Naderilta julkisesti anteeksi valtakunnallisessa televisiolähetyksessä.
Nader haastoi GM:n oikeuteen yksityisyyden loukkaamisesta. Asia sovittiin lopulta vuonna 1970 oikeuden ulkopuolella 425 000 dollarilla. GM ei myöntänyt sovinnossa oikeudellista vastuuta, mutta Naderin maine kuluttajansuojan keulakuvana oli jo vakiintunut.
Vuodeksi 1965 Chevrolet uudisti Corvairin perusteellisesti. Ensimmäisen sukupolven heiluriakselisto heitettiin romukoppaan ja tilalle asennettiin erillisjousitus, jonka rakenteessa oli yhtäläisyyksiä C2-sukupolven Corvetteen.
Toisen sukupolven Corvair oli ajettavuudeltaan huomattavasti edeltäjäänsä kehittyneempi. Se tarjosi eurooppalaistyyppisen, tasapainoisen ja urheilullisen ajokäytöksen. Autourheilumediat ylistivät sitä vuoroin ”köyhän miehen Porscheksi” ja yhdeksi aikansa kiinnostavimmista amerikkalaisista ajajan autoista.
Mutta maine oli jo menetetty. Naderin kirja, julkisuusskandaali ja samaan aikaan markkinoille hyökännyt, halvalla V8-tehoa tarjonnut Ford Mustang vetivät Corvairilta maton alta. GM lopetti autoon panostamisen ja keskittyi uusiin malleihin, kuten Camaroon.
Corvairin valmistus päättyi hiljaisuudessa vuonna 1969. Sarkastisena loppunäytöksenä Yhdysvaltain liikenneturvallisuusvirasto NHTSA julkaisi vuonna 1972 tutkimuksen tulokset.
Tutkimuksessa todettiin, ettei vuosien 1960–1963 Corvair ollut ääritilanteissa tai kaatumisherkkyydeltään olennaisesti erilainen kuin tutkimuksessa vertailtavana olleet aikakauden autot.
Synninpäästö tuli kuitenkin kolme vuotta liian myöhään – potilas oli jo kuollut ja haudattu.
Tarina ei kuitenkaan pääty Corvairin kuolemaan.
Ilman Corvairia Ralph Naderista ei olisi tullut samalla tavalla valtakunnallisesti tunnettua kuluttajansuojan hahmoa, eikä hänellä olisi ollut myöhemmin samanlaista poliittista näkyvyyttä. Vuonna 2000 hän asettui presidenttiehdokkaaksi Vihreän puolueen riveistä.
Vuoden 2000 Yhdysvaltain presidentinvaalit olivat nykyhistorian dramaattisimmat. Vastakkain olivat demokraattien varapresidentti Al Gore ja republikaanien George W. Bush. Vaalien ratkaisu tiivistyi yhteen ainoaan osavaltioon: Floridaan.
Viikkoja kestäneen ääntenlaskentakiistan, sekavien reikäkorttien ja Korkeimman oikeuden historiallisen päätöksen jälkeen Bush julistettiin Floridan voittajaksi äärimmäisen täpärällä 537 äänen erolla. Tämä marginaali toi Bushille Floridan valitsijamiehet ja vaalien voiton äänin 271–266.
Samaan aikaan Floridassa vaalilipukkeella oli myös kolmannen puolueen ehdokas: Ralph Nader, joka keräsi Floridassa 97 488 ääntä. Syntyi poliittinen käsite nimeltä ”Nader-efekti”.
Demokraatit syyttivät Naderia vaalien pilaamisesta. Naderin poliittinen linja oli kallellaan vasemmalle ja ympäristöarvoihin, joten hänen osallistumisensa katsottiin voineen vaikuttaa Goren ja Bushin väliseen erittäin täpärään kilpailuun.
Se, kuinka moni Naderin äänestäjistä olisi muuten äänestänyt Gorea, on vain jälkikäteistä spekulaatiota. Jos kuitenkin esimerkiksi vain yksi prosentti Naderin Floridan äänestäjistä olisi valinnut Goren, Gore olisi saanut yli 500 ääntä lisää ja ylittänyt Bushin 537 äänen marginaalin.
Nader itse torjui syytökset tutulla pikkutarkalla ja perääntymättömällä tyylillään: kukaan ei omista kenenkään ääniä, ne pitää ansaita. Hän muistutti myös siitä, että Floridassa suuri määrä demokraateiksi rekisteröityneitä äänestäjiä oli äänestänyt Bushia. Lisäksi Gore ei onnistunut voittamaan edes omaa kotiosavaltiotaan Tennesseetä.
Oli Naderin vaikutuksesta vuoden 2000 vaaleihin mitä mieltä tahansa, hänen ja Convairin tarinasta saa kudottua kiehtovan vyyhdin: epäsovinnainen automalli aiheutti skandaalin, nosti esiin kysymyksen autojen turvallisuudesta ja teki nuoresta lakimiehestä kansallisesti tunnetun hahmon, joka päätyi hämmentämään Yhdysvaltain lähihistorian kiistellyimpiä presidentinvaaleja.
Olennaisinta ei ehkä edes ole, miten Corvair kulki mutkissa, vaan se, millaiseen mutkaan se ohjasi maailmanhistorian.