Huutomerkit eivät kuulu politiikkaan
Yksi mieleisimpiä aineita yliopistossa oli tilastotiede. Siinä yhdistyvät myös kaksi politiikkaan liittyvää, tai ainakin niiden pitäisi liittyä, asiaa: tilastot ja tiede.
Kun tutkitaan jotakin ilmiötä, niin tutkimuksen tulokset ovat sitä luotettavampia mitä paremmat tilastot meillä on ko. kohteesta ja, mitä paremmilla tieteellisillä metodeilla tutkimus tehdään.
Yksinkertaistettuna, jos esimerkiksi tutkittavan kohdejoukon selkeä enemmistö, vaikkapa 93 prosenttia edustaa tiettyä yhtenäistä joukkoa on todennäköistä, että se määrittää valtaosin tutkimuksen lopputuloksen. Loput, vaikkapa kolmen ja neljän prosentin osuudet eivät juurikaan vaikuta keskimäärin lopputulokseen.
Mikäli tutkimuksessa mennään syvemmälle eli jaetaan tutkimuksen kohteena oleva joukko pienempiin osajoukkoihin, tulee tätä jakoa tarkastella uudelleen. Mikäli nämä kolmen ja neljän prosentin osuudet osuvat yksittäisiin osajoukkoihin, niiden vaikutus korostuu merkittävällä tavalla – ne voivat muodostaa osajoukosta 0–100 prosenttia.
Eli, kun tänäänkin näet täällä sosiaalisessa mediassa monenlaista huutomerkein varustettua julkaisua, mistä mikäkin asia johtuu tai on seurausta niin ihan vaan taas kannattaa ensin istua alas, rauhoittua ja näyttää levolliselta. Ja mennä tiedon lähteelle pelkän somesoosin sijaan.
Me poliitikot olemme nimittäin aivan mestareita osoittamaan sormella ongelmia, usein hyvinkin valikoiden, sen sijaan, että hakisimme niihin ratkaisuja. Toki siihen yltävät monet muutkin kansanosat.
Mutta se on sitä politiikkaa, se on pitkälti populismia ja se on erityisesti vaalien lähestyessä äänten kalastelua meidän kansalaisten myrskyävässä meressä.