Seuraava hallitus joutuu sopeutumaan realiteetteihin
Syksyn poliittinen sana on ollut sopeutus. Valtio on korviaan myöten veloissa ja velkaantuminen vain kiihtyy.
Orpon hallitus on ottanut velkaa enemmän kuin mikään toinen hallitus miesmuistiin. Budjetin aukko on kasvanut, vaikka hallitus lupasi lopettaa velaksi elämisen. Nyt rahat alkavat olla lopussa – pitäisi alkaa sopeutua.
Sopeutus tarkoittaa sitä, että seuraavan vaalikauden lopussa budjetin aukko on noin 10 miljardia pienempi kuin nyt. Budjetti on 90 miljardia, joten kurottavaa riittää.
Aukkoa ei saada umpeen, jos ei leikata menoja ja koroteta veroja. Molempia tarvitaan, sanovat talousviisaat kuorossa.
Kuitenkin kokoomus on ilmoittanut, että jos asia siitä riippuu, veroja ei koroteta. Vasemmistoliitto taas katsoo, että leikkauksia ei tarvita ollenkaan vaan kaikki pitää hoitaa veronkorotuksilla.
Arvopohjainen realismi ei ole sisäpolitiikan ohjenuorana, vaikka ulkopolitiikassa käsitettä ahkerasti viljelläänkin.
Veropolitiikka on aina nuoralla tanssimista. Mauno Koivisto sanoi, että finanssipolitiikka on kuin peräkärryn peruuttamista traktorilla. Kun rattia kääntää huolimattomasti, voi pienikin liike heittää kärryn vinoon. Silloin joutuu venkslaamaan eteen ja taakse, jotta saisi homman oikenemaan.
Orpon hallitus onkin venkslannut sinne ja tänne, mutta lähes kaikki mitä velanhoidossa on tehty, on epäonnistunut.
Korkomenot nousevat jo nyt neljään miljardiin ja näkymä on, että kuuden miljardin raja rikkoutuu lähivuosina. Sillä summalla hoitelisi jo melkoisen määrän koulujen, soten ja armeijan menoja. Nyt ne menevät ulkomaisten rahoittajien pussiin.
Talonpoikaisjärki sanoo, että yhtä hyvin kokoomuksen kuin vasemmistoliitonkin ehdoton linja on mahdottomuus. Jos Suomi halutaan saada raiteilleen, on vähennettävä sekä menoja että lisättävä tuloja.
Järkevää olisi, että nykyistä veropohjaa ei heikennettäisi. Veronalennukset, jos sellaiseen ylipäätään olisi varaa, olisi järkevää suunnata keskituloisille. Ankara verotus ei ole suurituloisten eikä pienituloisten vaan ”tavallisen kansan” eli keskiluokan ongelma.
Keskiluokka maksaa veroista suurimman osan. Järkevää on myös, että yritysverotus kannustaa yrittämään ja investoimaan, ei mittaamaan ulos yrityksen tuloksesta suuria osinkoja.
Kun yhteisöveron suurimpia maksajia ovat pankit OP ja Nordea ja kaupan jättiläiset K-ryhmä ja S-ryhmä, herää kysymys, miksi juuri nämä kovaa tulosta takovat yritykset tarvitsevat massiivisen veronkevennyksen.
Hallitukselle tämä on kelvannut huonosti. Ensi töikseen hallitus korotti arvonlisäveroa peräti 25,5 prosenttiin, millä luvulla Suomi on EU:ssa hopeasijalla, edellään vain Unkari.
Nyt ollaan laskemassa yhteisöveroa eli yritysten voittoveroa 20:sta prosentista 18:aan prosenttiin. Taloustieteilijöiden enemmistö pitää veronalennusta sekä huonosti toimivana että väärin ajoitettuna, koska se ei lisää investointeja ja tekee pahimmillaan lähes miljardin loven valtion kassaan.
Jopa Suomen tunnetuin veropakolainen, Björn Wahroos on sanonut, että muutoksella ei ole mitään merkitystä talouskasvun kannalta. Myös kasvuyrittäjien eli startup-yrittäjien järjestö on vastustanut muutosta.
Taloustieteilijät huomauttavat, että veronalennus valuisi suurelta osin osinkoihin, joista taas karkeasti puolet menee suoraan ulkomaalaisille osakkeenomistajille. Sitä paitsi yhteisövero on jo alempi kuin vaikkapa Ruotsissa ja Virossa, joten kilpailukyvystä ei ole kysymys.
Kun yhteisöveron suurimpia maksajia ovat pankit OP ja Nordea ja kaupan jättiläiset K-ryhmä ja S-ryhmä, herää kysymys, miksi juuri nämä kovaa tulosta takovat yritykset tarvitsevat massiivisen veronkevennyksen.
Toinen kokoomuksen ja perussuomalaisten hanke, jota ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, on perintöveron poistaminen. Siinäkin taloustieteilijät ovat eri mieltä kuin hallituspuolueet.
Myös perintöveron poistaminen lisäisi valtion velkaantumista eikä kuitenkaan tuottaisi hyötyä kansantalouteen. Suosittua on esittää, että perintövero korvattaisiin Ruotsin mallilla. Esittäjät ovat kuitenkin harvoin perehtyneet Ruotsin tai muiden Pohjoismaiden malleihin tässä asiassa.
Ruotsissa ja Norjassa perintö- ja lahjavero on todellakin poistettu, mutta se ei ole yksittäistoimi. Perintövero on korvattu luovutusvoittoverolla, mikä tarkoittaa sitä, että kun perinnönsaaja myy saamansa omaisuuden, perinnön arvosta maksetaan vero, tavallisesti 30 prosenttia.
Suomessa korkein perintövero on 19 prosenttia eikä yli puolet perinnönsaajista maksa veroa lainkaan. Alle 30 000 euron perinnöt ovat verosta vapaita ja isojakin perintöjä verotetaan hillitysti. Esimerkiksi yhden miljoonan euron perinnöstä on lähiomaisen vero vain 15 prosenttia. Tämän kokoisesta palkkatulosta isotuloinen johtaja maksaa veroa reippaasti yli 50 prosenttia.
Ruotsin malli tarkoittaisi sitä, että myös pienet perinnöt joutuisivat verolle silloin kun perintö myydään. Samoin oman asunnon myyntivoitosta, joka nyt on veroton, maksettaisiin myyntivoittovero.
Suomessa tehdään vuosittain kymmeniä tuhansia asuntokauppoja ja voi vain arvailla, kuinka moni asunnonvaihtaja joutuisi maksamaan veroa myydessään vanhan asuntonsa. Laman aikana tietenkään ei ongelmaa olisi, jos asunnon joutuisi myymään halvemmalla kuin mitä itse on sen ostanut.
Perintöveron poistamista on perusteltu myös sillä, että se pakottaa rikkaat ihmiset veropakolaisuuteen. Tämä väite ei kestä lähempää tarkastelua, wahlrooseja on, mutta kuitenkin vähän. Suurin syy veropakolaisuuteen ei ole perintöveron vaan myyntivoittoveron välttely.
Äskettäin Antti Herlin, Koneen pääomistaja, sanoi että poliitikkojen tehtävä on pysäyttää veropakolaisuus.
Verotuksen kansainvälisesti hyväksytty periaate on se, että verot maksetaan siihen maahan, missä tulo on syntynyt.
Se tarkoittaa sitä, että jos kansalainen myy omaisuutta Suomessa ja saa siitä myyntivoittoa, voitosta maksetaan vero. Näinhän jokainen suomalainen joutuu tekemään.
Kuitenkin jos henkilö päättää muuttaa Sveitsiin tai johonkin muuhun veroparatiisiin, hän voi myydä Suomessa olevan varallisuutensa verovapaasti kolmen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen.
Ison osakesalkun omistajan kannattaa siis muuttaa kirjansa veroparatiisiin, myydä osakepottinsa, henkivakuutuksensa tai kiinteistönsä Suomessa ja kuitata rahat verovapaasti. Suomessa asuva kansalainen maksaa samassa tilanteessa myyntivoittoveron, joka on 30 tai 34 prosenttia.
Muissa Pohjoismaissa ja useissa muissa maissa tämä tällainen ei käy. Kun norjalainen tai ruotsalainen isorikas lähtee veropakolaiseksi, hän joutuu myyntitilanteessa maksamaan verot kotimaahansa tavalliseen tapaan. Ulkomaille ei siis kannata lähteä rahan takia. Karu ilmasto voi olla toinen juttu.
Äskettäin Antti Herlin, Koneen pääomistaja, sanoi että poliitikkojen tehtävä on pysäyttää veropakolaisuus. Hän kehotti ottamaan mallia Ruotsista ja Norjasta. Myös Marcus Räder, yksi menestyneistä suomalaisista startup-yrittäjistä on puolustanut arvonnousuveroa. Hän itse maksoi 12 miljoonaa muuttaessaan Kanadasta Puolaan.
Suomenkin pitäisi kaiken järjen mukaan säätää myyntivoittovero kattamaan kaikkia myyntivoittoja kuten useimmissa maissa on tehty. Ja tämä toimi tarvitaan ihan riippumatta siitä, poistetaanko perintövero vai ei. Sitä edellyttää kansalaisten tasavertainen kohtelu.
Veropolitiikka on aina tarkan pelin paikka. Niinpä hallitus ei ole pelkästään korottanut veroja, se on myös laskenut niitä.
Kun Orpon hallitus korotti alkoholiveroja, mikä oli hyvin perusteltu korotus, se teki yhden poikkeuksen. Oluen veroa alennettiin. Hip hurraa, kaljatuoppi maksaa kapakassa nyt viisi senttiä vähemmän kuin ennen. Perussuomalaiset saivat keskeisen veropoliittisen vaatimuksensa läpi..
Myös Yle-veroa laskettiin. Alennus oli peräti 25 senttiä kuukaudessa eli vajaan sentin päivässä. Sillä ostovoima nousee jo kohisten.
Kuka vielä sanoo, että hallitus vain korottaa veroja!