Opposition voitto varmistui: Ruotsissa alkavat hallitusneuvottelut, ja päävaihtoehtoja näyttäisi olevan kolme
Ruotsin äärimmäisen täpärät valtiopäivävaalit ovat varmistuneet vasemmistoblokin voitoksi. Punavihreä-keskustalainen blokki saa valtiopäiville 176 edustajaa ja porvariblokki 173, kertoivat vaaliviranomaiset torstaina.
Sosiaalidemokraatit on odotetusti valtiopäivien suurin puolue 28 prosentin ääniosuudella ja 99 valtiopäiväedustajalla. Maltillinen kokoomus sai 19,8 prosenttia äänistä ja 70 edustajaa ja ruotsidemokraatit 17,5 prosenttia ja 62 edustajaa.
Näin ollen sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Magdalena Andersson ryhtyy tunnustelemaan hallituksen muodostamista. Etukäteen on arvioitu, että hallituksen kasaaminen ei ole helppoa vasemman blokin sisäisten ristiriitojen vuoksi.
Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson kertoi torstaina jättäneensä eroanomuksen tehtävästään. Hän pyysi vapautusta pääministerin tehtävästä, jotta uuden hallituksen muodostaminen voidaan aloittaa välittömästi.
Anderssonilla on kolme pääasiallista hallitusvaihtoehtoa, sanoo professori Johan Strang Helsingin yliopistosta.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa koko nykyinen oppositio muodostaisi hallituksen, jossa olisivat siis sosiaalidemokraatit, ympäristöpuolue, keskusta ja vasemmistopuolue. Tämän toteutumisen esteenä on yksi suuri mutta.
– Keskusta ei halua olla mukana tällaisessa hallituksessa.
Toisessa vaihtoehdossa vasemmistopuolue päätyisikin hallituksen tukipuolueeksi samaan tapaan kuin ruotsidemokraatit ovat olleet Kristerssonin johtamassa oikeistohallituksessa.
– Tämä sopisi keskustalle oikein hyvin, mutta vasemmistopuolue on ollut tosi selkeä siinä, että se haluaa olla hallituksessa eikä tyydy tukipuolueen asemaan.
Strang huomauttaa, että vasemmistopuolueella on huonoja kokemuksia aiemmasta tukipuolueasemasta, jossa se koki jääneensä tilanteeseen, jossa muut puolueet saivat tavoitteitaan läpi, mutta se joutui tinkimään omistaan.
Kolmantena vaihtoehtona Strang pitää vähemmistöhallitusta, jonka muodostaisivat ainoastaan sosiaalidemokraatit ja ympäristöpuolue.
– Ne tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa. Ajatus olisi tällöin, että vasemmistopuolue ja keskusta molemmat päätyisivät tukipuolueen asemaan ja saisivat vastineeksi läpi joitain omia tavoitteitaan.
Tällainen hallitus voisi joissain kysymyksissä hakea tukea myös puoluekentän porvaripuolelta, Strang pohtii.
Vaalikampanjoissa nousivat esille vasemmistopuolueen pelottelu ruotsidemokraattien fasismilla, kun taas oikeisto säikytteli vasemmistopuolueen sosialismilla.
Mutta miksi keskustaa hiertää yhteistyö vasemmistopuolueen kanssa? Puolue suhtautuu ylipäätään torjuvasti puoluekentän laitoihin.
– Se ei halua olla mukana tekemässä työtä ääripäiden kanssa, ei ruotsidemokraattien eikä vasemmistopuolueen kanssa.
Yhteistyötä vasemmistopuolueen kanssa estävät sen eräiden toimijoiden äärimmäiset näkemykset. Jotkut sen paikallisehdokkaista esittivät äärijärjestö Hamasia tukevia kannanottoja, levittivät juutalaisvastaisia salaliittoteorioita, kiistivät holokaustin tai ilmaisivat tukeaan itsevaltaisille johtajille. Puolue poistikin eräitä tällaisia näkemyksiä esittäneitä ehdokkaita näiden vaalien listoiltaan. Asia nousi vaalien alla esille muun muassa Expressen-lehden selvityksissä.
Mutta keskusta karsastaa vasemmistopuoluetta myös poliittisten asiakysymysten, kuten verotuksen, vuoksi.
– Siinä, missä vasemmistopuolue ajaa veronkorotuksia etenkin rikkaille, vastustaa keskusta tätä jyrkästi, Strang sanoo.
Hän arvioi myös, että eräät hyvinvointivaltioon, kuten koulutuspolitiikkaan ja työelämään, liittyvät teemat ja maatalouspolitiikka jakavat keskustan ja vasemmistopuolueen näkemyksiä.
Jos ei keskusta löydä vasemmistopuolueen kanssa yhteistä säveltä, ei se helppoa ole sosiaalidemokraateillekaan.
– Magdalena Andersson on ollut aika pettynyt esimerkiksi näihin radikaaleihin Hamasia ihaileviin vasemmistopoliitikkoihin. Puhutaan paljon siitä, onko puolue hallituskelpoinen. Ovatko he liian rabulisteja (eli kansankiihottajia ja riidanhaastajia?)
Strang huomauttaa, että sosiaalidemokraatteja ja vasemmistopuoluetta erottavat myös esimerkiksi eräät ilmasto- ja energiapolitiikan kysymykset. Niin ikään maahanmuuttokysymyksissä ja kriminaalipolitiikassa puolueiden välillä on linjaeroja, sillä sosiaalidemokraatit kannattavat eräitä kiristyksiä, kun taas vasemmistopuolueen linja on lievempi.
Ympäristöpuolue ja sosiaalidemokraatit löytänevät toisensa verraten helposti. Puolueilla on historiaa hallitusyhteistyöstä.
– Luulen, että keskinäinen luottamus on aika kova.
Sen sijaan keskustan ja ympäristöpuolueen voi olla vaikeampi löytää yhteisiä linjoja, sillä puolueita erottavat esimerkiksi maatalouspolitiikkaan liittyvät kysymykset.
Eli aivan sama kuvio kuin täällä Suomessakin?
– Aika lailla sama, Strang nauraa.
Toistaiseksi monissa ennakkoarvioissa on uskottu, että Ruotsin hallitusneuvotteluista tulee vaikeat. Mutta, mikä on professori Strangin veikkaus? Millaisen hallituksen Magdalena Andersson saa kasattua?
– Mikä puolue joutuu pettämään omia lupauksiaan: keskusta vai vasemmistopuolue, Strang aprikoi ja huomauttaa kompromissin välttämättömyydestä.
– Veikkaan, että vasemmistopuolue joutuu tyytymään jonkinlaiseen tukipuolueasemaan. Toisaalta se voi myös merkitä, että se saa aika paljon läpi omia poliittisia tavoitteitaan.