Vieraskynä: Mistä nuoria kannattajia keskustalle?
Kahden lapsemme poliittinen kotikasvatus on mitä ilmeisimmin epäonnistunut. Molemmat nuoret opiskelevat yliopistossa ja ovat yhteiskunnallisesti hyvin valveutuneita.
Vanhempien suositukset keskustan äänestämisestä eduskuntavaaleissa eivät vaan ota tulta.
Näin on vaikka meillä kotona ei ole ihmeempiä erimielisyyksiä politiikan suunnasta. Äidinmaidossa ovat heille siirtyneet 1970-luvun vihreän aallon nuorkeskustalaisuuden mausteet.
Mikä neuvoksi? Jospa olemme puolisoni kanssa väärässä puolueessa. Elänkö nuoruuden haavekuvien varassa? Onko jälkikasvumme mielikuva keskustasta vino? Onko jotain muuta selitystä? Mistä apu keskustan nuorisokannatukseen?
Minun ja lasteni puoluekokemus on hyvin erilainen. Pysyn kepulaisena, vaikka puolue välillä kääntäisikin kurssiaan epätyydyttävään suuntaan. Koetan vaikuttaa siihen mm. puoluekokouksessa. Olen järjestöväkeä.
Parikymppiset lapseni eivät tunnista ajatusta pitkäjänteisestä puolueen sisällä vaikuttamisesta. Puolueet ovat sama asia kuin ehdokkaat ja televisiossa puhuvat puoluejohtajat. Lapsemme ovat katsomossa. Julkisuudesta syntyvä mielikuva ja vaalikoneet ratkaisevat.
Kunta- ja aluevaaleissa keskusta on saanut eduskuntavaaleja paremman kannatuksen. Paikallisvaaleissa keskustan ehdokkaina on yhteisöissä näkyviä, kotiseutuaan rakentavia ja vastakkainasettelua vieroksuvia ihmisiä. Toki lapseni ovat vanhempiaan kuntavaaleissa tukeneet – keskustasta huolimatta.
Paikallisuus on keskustan suurimpia vahvuuksia. Paikallisuuden pitää olla avointa, mukaan kutsuvaa ja erilaisuutta hyväksyvää, yhteensovittavaa – ei nurkkakuntaista tai ”hyvä veli- ja sisko”- verkostoihin perustuvaa. Viitasaarella olemme nuorten ehdottamat Pride-liputuksetkin hyväksyneet.
Myös isommissa kaupungeissa keskustan kestävä nousu voisi syntyä asuinyhteisöjen ja järjestöverkostojen kautta.
Nuorten avainasiat ovat suhtautuminen ilmastonmuutokseen ja luontokatoon sekä seksuaalivähemmistöihin.
Suurin pulma eduskuntavaaleissa on se, että lapsemme eivät pidä keskustaa keskustalaisena. Keskusta on luisunut monessa asiassa joko reunaan tai kantaa ottamattomaksi.
Nuorten avainasiat ovat suhtautuminen ilmastonmuutokseen ja luontokatoon sekä seksuaalivähemmistöihin. Ihmisten yhdenvertaisuuden asiassa keskusta on jäänyt pelokkaaseen välitilaan. Luontoasioissa profiloidumme liiaksi luonnonvarojen hyödyntäjinä ja liian vähän vaalijoina.
Olli Rehnin presidenttikampanjassa nähtiin, millaisiin kannatuslukemiin voidaan päästä avaralla linjalla yhdenvertaisuuden asioissa. Oman sukupolveni ihmisoikeusasia oli rotusorron vastustaminen. Tämän sukupolven ihmisoikeuskysymys ovat seksuaalivähemmistöt, ei siitä mihinkään pääse.
Työelämäasioissa keskusta on ajautunut yrittäjä-työnantajien ääneksi. Yritteliäisyys ja vastuunotto on toki hyvin keskustalaista ja sopii työpaikoille. Mutta keskusta ei voi puolueena olla minkään etujärjestön ohjauksessa. Yhtä tiiviitä suhteita pitää olla työntekijöihin ja työnantajiin. Paikallisesti pitää arvostaa sekä yrittäjä- että palkansaajalähtöistä verkostoitumista.
Puolisoni kanssa jatkamme vaikuttamista keskustaan sisältä päin. Kunta- ja aluevaaleissa ennakoimme hyvää tulosta.
Jälkipolvemme suhteen tarvitsemme apua puolueen johdolta ja eduskuntaryhmältä. Olkaa rohkeasti yhdenvertaisuuden puolesta ja tunnistakaa se, miten luonto kärsii ylikulutuksesta ja ihmisen ahneudesta!
Suomenmaa julkaisee viikottain politiikan ja median asiantuntijoiden Vieraskynä-kirjoituksia. Kirjoituksissa analysoidaan puoluepolitiikan asetelmia ja suomalaista yhteiskuntaa muovaavia trendejä. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä.