Vieläkö YK:lla on väliä? Näin vastaa Suomen YK:n suurlähettiläänä aloittava Janne Taalas

YK

Yhdistyneet Kansakunnat tuntuu loistaneen poissaolollaan viime aikojen kansainvälisten kriisien ratkaisuyrityksissä.

Turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeus on taannut sen, että esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Venäjän linjan vastaisia päätöksiä on ollut turha yrittää saada aikaiseksi.

Vieläkö YK:lla on väliä, marraskuussa Suomen YK-suurlähettiläänä aloittava Janne Taalas?

– On sillä väliä. YK on ainoa mahdollinen ratkaisu moneen asiaan. Ei ole parempaa vaihtoehtoa, Taalas sanoo STT:n haastattelussa.

– Enkä muista sellaista aikaa, ettei YK:ta olisi haukuttu, hän lisää.

Aiemmin Suomen YK-edustustossa pariin otteeseen (2004–07, 2010–15) työskennellyt Taalas palaa edustuston päälliköksi rauhanvälitysjärjestö CMI:n toimitusjohtajan paikalta.

Kansainvälisen normiston ylläpidon lisäksi YK hoitaa monia käytännön asioita pakolaisten auttamisesta lentoliikenteen sujuvuuteen, Taalas muistuttaa.

Lisäksi Suomen kaltaiselle pienelle maalle YK on paikka olla tekemisissä kymmenien sellaisten maiden kanssa, joissa Suomella ei ole omaa lähetystöä.

Taalaksen mukaan YK toki kaipaa uudistuksia. Presidentti Alexander Stubb on muun muassa ehdottanut globaalin etelän maille lisää paikkoja turvallisuusneuvostoon sekä veto-oikeuden poistoa kokonaan.

Näistä ainakin jälkimmäinen vaikuttaa äärimmäisen epärealistiselta.

– Mielestäni on kuitenkin hyvä sanoa ääneen se, minne haluttaisiin mennä, Taalas sanoo.

Uudistuksia merkittävämpi ja ajankohtainen käytännön asia on Taalaksen mukaan YK:n uuden pääsihteerin valinta tämän vuoden loppuun mennessä.

Hänen mukaansa valintaprosessissa on noussut tarve ihmiselle, joka olisi enemmän esillä sekä aktiivinen konfliktien estämisessä ja ratkaisemisessa.

– Se fiilis on ihan todellinen. Iso osa maista on tätä mieltä, Taalas arvioi.

Monissa kommenteissa on todettu, että maailmanjärjestön olisi vihdoin aika saada johtoonsa nainen.

Taalaskin sanoo viittaavansa presidentti Stubbin tavoin tulevaan pääsihteeriin englanniksi pronominilla she, vaikka Suomi ei ole virallisesti asettunut kenenkään tietyn ehdokkaan tueksi.

Sukupuoli ei ole silti Taalaksen mukaan mikään kynnyskysymys.

– Suomelle on tärkeintä, että pääsihteeri on sellainen ihminen, joka vie asioita eteenpäin ja joka vie YK:n taas etulinjaan ratkaisemaan kriisejä. Siinä tulee myös epäonnistumisia, mutta yrittää pitää ja riskejä ottaa, Taalas linjaa.

Viisi vuottaa CMI:ssä on vaatinut Taalaksen mukaan ”armotonta optimismia”, eikä hän aio päästää siitä täysin irti YK:ssakaan.

Näin siitä huolimatta, että viime vuosina sotilaallinen voima on ollut diplomatian sijaan valtioiden ensisijainen keino poliittisten ongelmien ratkaisemiseen.

– Minulle on alkanut kuitenkin tulla sellainen tunne, että aletaanko nyt olla tilanteessa, jossa ajatellaan, että ei sillä sodalla pystytäkään kaikkea ratkaisemaan, Taalas pohtii.

Samaan hengenvetoon hän myöntää, että esimerkiksi Suomen tilanteessa sotilaallisen voiman vahvistaminen on ollut täysin ymmärrettävää. Se on ylipäänsä tekijä, joka diplomatian ohella antaa maalle toimijuutta kansainvälisessä politiikassa.

Vaikka turvallisuusneuvostoa on syytetty suurvaltojen veto-oikeuden takia jopa halvaantuneeksi, Suomi pyrkii parhaillaan sen vaihtuvaksi jäseneksi vuosiksi 2029–30.

Jäsenyyskampanja ja mahdollinen jäsenyys työllistävät jatkossa uutta suurlähettilästä merkittävästi.

Neuvoston jäsenyydessä on kyse pestistä, joka on perinteisesti kiertänyt Pohjoismaiden kesken. Taalaksen mukaan Suomen on syytä pyrkiä mukaan, jos se haluaa olla täysivaltainen Pohjoismaa.

– Lisäksi pieni maa tarvitsee toimijuutta. Sen pitää olla mukana ja näyttää, että se kykenee toimimaan myös vaikeissa paikoissa, Taalas perustelee.

Toki kysymys on myös kansainvälisestä arvovallasta. Taalaksen mukaan YK:ssa on neljän tason maita: turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet, eri tavoin säännöllisesti mukana olevat vaihtuvat jäsenet, kerran neuvostoon päässeet ja ne, jotka eivät ole koskaan olleet turvallisuusneuvostossa.

– Se, että Suomi kuuluu tuohon toiseksi parhaaseen kategoriaan, on aika kova, Taalas sanoo.

Lisäksi neuvostossa tehdään kaikesta arvostelusta huolimatta myös päätöksiä vaikeissa kansainvälisissä kysymyksissä 15 maan kesken. Jos jollain niistä on esittää ideoita ratkaisuiksi, sitä kuunnellaan.

– Suomella voi niitä olla, Taalas sanoo.

Turvallisuusneuvoston vaihtuvien jäsenten paikat on perinteisesti täytetty maaryhmittäin. Niin kutsutussa Länsi-Euroopan ja muiden maiden ryhmässä Suomi ja Australia ovat ehdokkaat maaryhmän kahteen paikkaan. Läpimeno kevään 2028 äänestyksessä näyttäisi siis varmalta, mutta Taalas muotoilee kannakseen diplomaattisesti ”varovaisen toiveikas”.