Asunnottomuus koskettaa entistä moninaisempia ihmisryhmiä – kasvu jatkuu kolmatta vuotta putkeen
Suomi oli yli vuosikymmenen ajan mallimaa asunnottomuuden vähentämisessä. Vuonna 2024 asunnottomuus kuitenkin kääntyi nousuun, eikä tilanteeseen ole näkyvissä muutosta.
– Kyllä niistä toimijoista, jotka asunnottomia kohtaavat arkisessa työssään, näyttää selvästi tällä hetkellä siltä, että avuntarvitsijoiden määrä on lisääntynyt, sanoo asunnottomuutta torjuvan Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski.
Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn asiantuntija Mariko Sato sanoo, että asunnottomuus on viime vuosina noussut hälyttäväksi ihmisoikeuskysymykseksi Suomessa.
Hänen mukaansa oikeus asuntoon on paitsi ihmisoikeus myös edellytys sille, että monet muut ihmisoikeudet voivat toteutua.
– Jos ajatellaan oikeutta työhön, koulutukseen tai terveyteen tai melkeinpä mitä tahansa ihmisoikeutta, niiden toteutuminen kytkeytyy siihen, että on koti ja vakaa asuminen, Sato sanoo.
Ojankosken mukaan asunnottomuuden kanssa työskentelevät lähtevät siitä, että asuminen on ihmisoikeus. Hän toteaa, että vaikka jotkut suhtautuvat kielteisesti asunnottomuutta kohdanneisiin, on jokaisen yhteinen etu, että kaikilla on koti.
– Kaikki ihmiset eivät pysty omaehtoisesti hoitamaan asumisen kysymyksiä, vaan asumiseen tarvitaan aina yhteiskunnan tukea.
Ojankosken mukaan Suomi sai tuloköyhyydestä johtuvan asunnottomuuden käytännössä kitkettyä pois 2020-luvun alussa. Nyt se on kuitenkin tehnyt paluun.
Sekä Sato että Ojankoski kertovat, että kuluvalla hallituskaudella tehdyt sosiaaliturvan leikkaukset ovat altistaneet pienituloisia asunnottomuusriskille.
Saton mukaan hätämajoituksiin hakeutuu nyt työssäkäyviä ihmisiä ja lapsiperheitä, jotka eivät pienillä tuloillaan pysty pitämään asuntoa.
– Ikään kuin moninaistuu se porukka, jossa koetaan asunnottomuutta tai sitä, että asuminen on hyvin epävarmaa ja epävakaata, Sato sanoo.
Ojankoski kertoo, että kentällä tavataan myös entistä enemmän ikäihmisiä, joita asunnottomuus uhkaa talousongelmien vuoksi.
Hänen mukaansa huolta kannetaan siitäkin, että rahapelimarkkinoiden vapautuminen ensi vuonna saattaa lisätä rahapeliriippuvuutta ja sysätä uusia ihmisiä asunnottomuuden tielle.
– Pintaan alkaa nousta merkkejä siitä, että asunnottomuus tulee kohdentumaan enemmän niille, jotka aikaisemmin saivat täydentävää toimeentulotukea, asumistukea tai muuta. Tulemme ehkä näkemään siellä sellaisia ihmisiä, joita emme osaa vielä arvata, Ojankoski sanoo.
Ojankosken mukaan sosiaaliturvan leikkaukset ovat vähentäneet sosiaalista tarveharkintaa ja joustavuutta tukijärjestelmässä.
Hän ja Sato tuovat esiin muun muassa sen, että yleistä asumistukea on leikattu ja opiskelijat siirretty pois sen piiristä.
Molempien mukaan tilannetta kärjistävät useat muutkin tekijät. Vuokrat ja elinkustannukset nousevat samalla, kun korkea työttömyys vaikeuttaa monien toimeentuloa.
Ojankosken mukaan sote-uudistus katkaisi palvelupolkuja monilta ja hankaloittaa osaltaan avun piiriin pääsyä. Lisäksi hän ja Sato kertovat, että Stea-rahoitusleikkaukset tulevat heikentämään järjestötoimintaa.
– Meiltä lähtee järjestökentän toimijoita pois tukemasta asunnottomuusuhan alla olevia tai sitä kohtaavia ihmisiä, koska Stea-rahoja on leikattu merkittävästi. Se peilautuu ja näkyy sitten heti myös asunnottomien määrässä, Ojankoski sanoo.
Hallituksella on käynnissä ohjelma, jonka tavoitteena on poistaa Suomesta pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2027 mennessä. Ojankoski ja Sato toteavat, että ongelman ratkaisemiseksi vaaditaan paljon muutakin.
– Nykytoimet ovat vain täysin riittämättömiä suhteessa tähän tilanteeseen, jossa asunnottomuus kasvaa nopeasti ja meillä on uusia ihmisryhmiä, joilla on tuloköyhyydestä johtuvaa asunnottomuutta tai epävarmaa asumista. Toimet eivät vastaa ongelman mittakaavaa, Sato sanoo.
Ojankosken mukaan sosiaaliturvaa on tarkistettava niin, että ihmiset pystyvät selviytymään asumiskuluistaan. Myös Sato peräänkuuluttaa riittäviä tukimuotoja, jotta asuminen pysyisi kohtuuhintaisena.
– Esimerkiksi asumistuen suojaosan ja etuuksien indeksikorotusten palauttaminen olisi tosi merkittävää monille perheille, hän sanoo.
Kumpikin korostaa ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä. Esimerkiksi asumisneuvonta tarjoaisi ihmisille tukea tukalissa tilanteissa ja vähentäisi häätöjä. Ojankoskesta on lisäksi tärkeää torjua lapsiperheköyhyyttä, sillä köyhyys ja epävakaa asuminen lapsena lisäävät riskiä joutua asunnottomaksi aikuisena.
Sekä Sato että Ojankoski toteavat, että Suomi onnistui jo aiemmin löytämään tehokkaita keinoja asunnottomuuden vähentämiseksi.
– Yksi toimi ei ole riittävä, vaan tarvitaan johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Ne ovatkin olleet Suomen asumispolitiikan voittava kortti monen vuoden ajan, Sato sanoo.
Sato toivoo, että ensi vuonna aloittava uusi hallitus palauttaa Suomen tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen kokonaan.
– Nyt on nähty jo kahtena vuotena peräkkäin, että asunnottomuus on lisääntynyt, muttei ole ryhdytty merkittäviin toimiin kehityksen pysäyttämiseksi. Mielestäni se kertoo, ettei ole priorisoitu asunnottomuuden vähentämistä ja ihmisten asumisen turvaamista.