Päiväkirjaa kirjoittavasta 11-vuotiaasta tytöstä tuli yksi Sarajevon verisen piirityksen symboleista – Kärsimysnäytelmän alkamisesta 30 vuotta
”Mimmy, sota on täällä,” kirjoitti 11-vuotias Zlata Filipovic päiväkirjaansa 6. huhtikuuta vuonna 1992. Filipovic asui vanhempiensa kanssa Sarajevossa Bosnia-Hertsegovinassa. Hän kutsui päiväkirjaansa Mimmyksi.
Filipovicin kodin lähellä sijaitsevilta kukkuloilta kuului ammuntaa, kaupungin keskustassa sijaitsevan parlamenttirakennuksen edessä ammuttiin mielenosoittajia.
Noina päivinä alkoi verinen Bosnian sisällissota sekä yksi sen kuuluisimmista ja tuhoisimmista näytelmistä: Sarajevon piiritys. Sodan syttymisestä on nyt kulunut 30 vuotta.
Päiväkirjaa pitävästä nuoresta tytöstä tuli yksi Bosnian sodan symboleista. Filipovic kuvaa 11-vuotiaan tarkkuudella, miten ensi päivien aiheuttama järkytys muuttuu nopeasti jokapäiväiseksi kranaatti- ja tykkituleksi, kauhuksi, kuolinuutisiksi, kylmyydeksi, näläksi ja ankeudeksi.
”Kukaan ei ole normaali, mikään ei ole täällä normaalia,” Filipovic kuvaa tunnelmiaan 6. huhtikuuta 1992, kun rauhan aika näytti vääjäämättä päättyneen.
Bosnian sota lukeutuu 1990-luvun alussa käytyihin Jugoslavian hajoamissotiin.
Sosialistisen Jugoslavian liittotasavallan yhtenäisyys oli alkanut rakoilla jo 1980-luvulla presidentti Josip Titon kuoleman jälkeen. Nationalismi kiihtyi vuosikymmenen loppua kohti tultaessa.
Slovenia ja Kroatia irrottautuivat Jugoslaviasta vuonna 1991. Niistä varsinkin Kroatiassa käytiin itsenäistymisen yhteydessä oma verinen sotansa, joka päättyi alkuvuodesta 1992.
Levottomuudet levisivät myös Bosniaan. Muslimit ja kroaatit halusivat Bosnian irrottautuvan Jugoslavian liittotasavallasta ja julistautuvan itsenäiseksi. Bosnian serbit sen sijaan vastustivat ajatusta. He halusivat pysyä mukana Belgradista johdetun serbienemmistöisen Jugoslavian yhteydessä.
Serbinationalismi jylläsi tuohon aikaan kiivaana. Belgradissa sitä ylläpiti kiihkokansallisilla puheillaan Serbian presidentti Slobodan Milosevic.
Bosniassa serbien kiihkokansallismielinen johtaja Radovan Karadžić uhkaili jo ennen sotaa muslimeja edessä olevalla tuholla. Karadžić myös sanoi estävänsä Bosnian itsenäisyyden vaikka väkivalloin.
Bosniassa Jugoslavian etnisten ryhmien väliset ristiriidat saivat erityisen paljon tuulta alleen, sillä muslimit, kroaatit ja serbit eivät asuneet siellä niin selkeästi omilla alueillaan kuin esimerkiksi Kroatiassa, Serbiassa ja Sloveniassa.
Bosniassa kansanryhmät olivat levittäytyneet tilkkutäkkimäisesti eri puolille maata. Myös pääkaupunki Sarajevossa asui kaikkien väestöryhmien edustajia.
Tunnelmat Bosniassa kävivät kiihkeinä jo vuoden 1991 aikana, jolloin eri väestöryhmät muodostivat omia aseellisia kaartejaan. Pieniä yhteenottojakin sattui.
Maaliskuussa 1992 Bosniassa järjestettiin kansanäänestys itsenäistymisestä. Kyllä-äänet saivat murskavoiton, mutta serbit boikotoivat vaaleja.
Lopulta Bosnia-Hertsegovina kuitenkin julistautui itsenäiseksi 5. huhtikuuta 1992.
Pian sen jälkeen serbit aloittivat sotatoimet ja piirittivät useita kaupunkeja. Myös pääkaupunki Sarajevo piiritettiin nopeasti.
Bosnian sodasta tuli Jugoslavian hajoamissodista kaikkein verisin ja julmin.
Alusta alkaen sodalle olivat leimallisia monenlaiset sotarikokset kuten etniset puhdistukset ja siviilien järjestelmälliset tappamiset.
Bosnian sodan myötä myös keskitysleirit palasivat Eurooppaan. Etenkin serbit, mutta myös kroaatit kokosivat muslimeja keskitysleireille, joissa raiskaukset, nälkään näännyttämiset ja erilaiset julmuudet saivat kauhistuttavia mittasuhteita.
Muslimit ja kroaatit sotivat pääosin yhdessä serbejä vastaan, mutta ajoittain myös muslimit ja kroaatit taistelivat keskenään.
Hirvittävimpiä käänteitä Bosnian sodassa oli Srebrenican joukkomurha vuonna 1995, jolloin serbit surmasivat arvioiden mukaan jopa 8 000 muslimimiestä ja -poikaa. YK:n hollantilaiset rauhanturvaajat saattoivat seurata tapahtumia vain sivusta.
Bosnian sota muistetaankin osittain myös kansainvälisen yhteisön kyvyttömyydestä puuttua monta vuotta kestäneeseen väkivallan kierteeseen.
Julma näytelmä oli myös Sarajevon piiritys, joka kesti sodan alkupäivistä aina vuoteen 1996 saakka.
Sarajevo sijaitsee vuorien ja kukkuloiden reunustamassa laaksossa, joten sen eristäminen muusta maailmasta oli serbeille helppoa. Vuorilta ja kukkuloilta kaupunkia myös tulitettiin jatkuvasti kranaatti-iskuin.
Erityisen piinallisia olivat kaupungin rakennuksiin soluttautuneet tarkka-ampujat, jotka ampuivat kaduilla juoksevia ihmisiä. Erityisen tunnettu oli “Sniper Alleyksi” ristitty katu, jota sarajevolaiset joutuivat käyttämään vedenhakureissujensa kulkureittinä.
Sarajevon piirityksessä kuoli yhteensä noin 12 000 ihmistä. Joukossa on paljon siviilejä, myös lapsia. Haavoittuneiden ja loukkaantuneiden määrät olivat moninkertaisia.
Sarajevon piiritys oli Syyrian Aleppon piiritykseen saakka modernin historian pitkäaikaisin piiritys.
Bosnian sota päättyi Daytonin rauhansopimukseen vuonna 1995.
Sodassa kuoli yhteensä 100 000–130 000 ihmistä.
Daytonin rauhansopimus lopetti väkivaltaisuudet, mutta sementoi maahan syvät jakolinjat, jotka tuntuvat edelleen.
Rauhansopimuksen myötä kaikille kolmelle kansanryhmälle on taattu paikkansa jokaisessa Bosnia-Hertsegovinan virastossa ja päätöksentekoelimessä. Myös presidentti-instituutio on jaettu kansanryhmien kesken. Se jumiuttaa merkittävästi päätöksentekoa ja maan kehittämistä.
Viime vuoden lopulla ristiriidat Bosnia-Hertsegovinassa kärjistyivät taas, kun serbit ilmoittivat pyrkivänsä eroon liittovaltiosta ja luomaan omat puolustusvoimat, verohallinnon ja poliisivoimat.
Se on luonut pelkoja jopa uudesta sodan mahdollisuudesta.
“Ympyrät sulkeutuvat aina, ja me täällä sisäpuolella tukehdumme. Tahtoisin joskus, että minulla olisi siivet, jotta voisin lentää kauas tästä helvetistä,” kirjoitti 11-vuotias Zlata Filipovic keskiviikkona 29. syyskuuta 1993 päiväkirjaansa.
Sarajevon piiritys oli kestänyt tuolloin jo lähes puolitoista vuotta. Toivottomuus, pelko ja turhautuneisuus tuntuivat loppumattomilta ainaisen väkivallan keskellä.
Filipovic asui piiritetyssä Sarajevossa noin kaksi vuotta. Hänen päiväkirjansa päätyivät avustustyöjärjestöjen ja ranskalaistoimittajien kautta julkaistaviksi Ranskaan. Teoksesta tuli bestseller, joka käännettiin useille eri kielille, myös suomeksi.
Lopulta vuoden 1993 lopulla Filipovic pääsi pakenemaan piiritetystä Sarajevosta Pariisiin.
Vuonna 2016 Filipovic kertoi irlantilaisen The Irish Timesin haastattelussa asuvansa nykyään Dublinissa Irlannissa ja työskentelevänsä elokuvatuottajana.
Sarajevossa Filipovic sanoi vierailevansa vuosittain.
Lainaukset teoksesta Zlata Filipovic: Zlatan päiväkirja. Nuoren tytön elämä Sarajevossa. Wsoy, 191 s. Kirja on julkaistu vuonna 1994.
