Marinin juhlintakohussa ei ollut kyse naisvihasta tai poliittisesta ajojahdista, sanoo tutkija – "Poliitikoilla on välillä vaikeuksia suhtautua vapaaseen mediaan"
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) juhlinnasta syntynyttä kohua ei voi pitää poliittisena ajojahtina tai esimerkkinä naisvihasta, sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma Suomenmaalle.
Vuorelman mukaan kohu oli hyvin tyypillinen korkeassa asemassa olevalle yhteiskunnalliselle päättäjälle. Samantyyppisiä kohuja on Suomessa ja maailmalla ollut ennenkin.
Vuorelman mukaan mediassa olisi syntynyt kohu silloinkin, jos Marinin tilalla olisi ollut miespääministeri. Silloin pintaan olisi saatettu nostaa myös seksuaaliseen häirintään liittyvät teemat.
– Tällainen olisi ollut uutinen kaikissa poliittisissa kulttuureissa, paitsi hyvin autoritäärisissä kulttuureissa. Avoimeen demokratiaan kuuluu vapaa lehdistö, jolle tällainen asia on aina uutinen, Vuorelma sanoo.
Vuorelman mukaan Marinin kohussa oli paljolti kyse pääministerin instituutioon liittyvistä odotuksista, normeista ja rajoista.
Pääministerin juhlimisesta julkaistut videot olivat Vuorelman mukaan sellaisia, joihin Suomessa ei olla totuttu. Ne rikkoivat vakiintuneita normeja siitä, millaista julkista käytöstä pääministereiltä odotetaan.
Kohuun liittyi myös moraalista pohdintaa, toimiko Marin oikein. Oikeudellisella tasolla pohdittiin, olisiko Marinilla pitänyt olla sijainen tai olisiko hänen pitänyt olla toimintakunnossa, jos jotain yllättävää tapahtuu.
– Kaikki tämä liittyy siihen arviointiin, miten pääministeri-instituutio näyttäytyy yhteiskunnassa. Marin on itse sanonut, että hän haluaa ravistella tätä instituutiota. Ravistelu herättää aina keskustelua ja tämä on juuri sitä, Vuorelma summaa.
Vuorelman mukaan on varsin tavallista, että pääministerit joutuvat olemaan hyvin paljon julkisuudessa.
Kukaan ei pääse pakoon sitä, että julkisuus on myös kielteistä ja kohuja syntyy. Sen jokainen voi muistaa myös Juha Sipilän (kesk.) tai Alexander Stubbin (kok.) sekä heidän edeltäjiensä kausilta.
– Marinin kohu on osa samaa jatkumoa. Suomalaisella vapaalla medialla ei ole kovin pitkä historia, oikeastaan se on alkanut kunnolla kehittyä vasta 1980-luvulla. Poliitikoilla on välillä vaikeuksia suhtautua siihen, Vuorelma pohtii.
Marin on pääministeriaikanaan päässyt kohujen kanssa toisaalta myös melko vähällä. Syy siihen on se, että hän on poikkeusaikojen pääministeri.
Vuorelman mukaan suomalainen media omaksui koronakriisin aikana tiedottajan roolin. Normaalia kriittistä tarkastelua poliittisista päätöksistä tai muista asioista ei ollut niin paljon.
Kun korona viime syksynä hölleni, alkoi Marinista tulla enemmän myös kielteistä julkisuutta – silloinkin hänen juhlimisestaan. Sitten alkoi Ukrainan sota ja Nato-prosessi, jotka veivät taas median huomion muualle.
Mitä sitten ovat ne Marinin juhlintakohun kanssa hyvin samantapaiset kohut, joita Suomessa on nähty ennenkin?
Vuorelman mukaan sellaisena voi pitää esimerkiksi kohua, joka syntyi vihreiden entisestä puheenjohtajasta Touko Aallosta julkaistuista valokuvista.
Valokuvissa ilman paitaa esiintynyt Aalto läpsi miestä takapuolelle tukholmalaisessa homobaarissa vuonna 2018. Aalto esiintyi kuvissa myös vähäpukeisten naisten syleilyssä.
– Silloin kysyttiin ihan samoja kysymyksiä, että sopiiko sellainen puoluejohtajalle ja syökö se hänen arvovaltaansa.
Vuorelman mukaan Aallon ja Marinin kohdalla on kuitenkin yksi merkittävä ero. Aalto oli tuolloin keskisuuren oppositiopuolueen puheenjohtaja, mutta Marin on pääministeri.
– Marin on paljon merkittävämpi vallankäyttäjä kuin mitä Aalto oli.
Alexander Stubb joutui pääministeriaikoinaan kohun silmään esiinnyttyään shortseissa ja heittäydyttyään tikkatauluksi seikkailupuiston avajaisissa. Myös Stubbin urheilullisuus ja osallistuminen triathlon-kisoihin sai huutia.
– Shortsit ovat esimerkki siitä, että sellaisiin ei vielä vuonna 2014 oltu totuttu. Nykyään niitä arvioitaisiin luultavasti hyvin eri tavalla, Vuorelma sanoo.
Marinin kohun kanssa hyvin samantyylinen oli myös silloisen ulkoministerin Ilkka Kanervan (kok.) tekstarikohu vuonna 2008.
Kohuissa merkittävää on se, miten oma puolue kohun keskiössä olevaan päättäjään suhtautuu. Kanervan tapauksessa raja tuli vastaan, tukea ei enää löytynyt.
– Demarit ovat puolestaan arvioineet selvästi, ettei Marinin kohusta ole haittaa puolueelle. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei kovin moni puolueesta ole tullut julkisesti osoittamaan tukea, Vuorelma miettii.
Väitettä poliittisesta ajojahdista esitetään Vuorelman mukaan lähes aina kohujen yhteydessä kaikissa puolueissa.
Nyt poliittisesta ajojahdista ovat puhuneet hyvin voimakkaasti Marinin tukijat.
Vuorelman mukaan politiikan tutkimuksessa on puhuttu pitkään englanninkielisestä käsitteestä hostile media effect.
Se tarkoittaa sitä, että uutisointi koetaan usein juuri sen oman poliittisen mieltymyksen vastaisena. Kun oma poliittinen suuntaus on kohteena, silloin uutisointi näyttäytyy kohtuuttomana.
– Pidän sitä kielteisenä ilmiönä. Usein silmät suljetaan silloin, kun vastaava kohu koskee vastakkaista poliittista suuntausta.
Marinin kohun yhteydessä on nostettu paljon pinnalle sitä, miten miespoliitikkojen alkoholinkäyttöön on historian saatossa suhtauduttu. Naftaliinista on kaivettu esiin niin Urho Kekkosen kuin Ahti Karjalaisenkin kosteita illanistujaisia, joista tuon ajan mediassa vaiettiin.
Vuorelman mukaan nykyaikaa ei voi sellaisenaan verrata 1960- tai 1970-lukuun. Aika on hyvin erilainen. Nykyään Kekkosen tai Karjalaisen asemassa oleva miespoliitikko saisi melko erilaisen kohtelun mediassa.
– Kohuja ei voi verrata toisiinsa historiattomassa tyhjiössä.
Oma ulottuvuutensa kohussa on se, että Marin on itse jakanut sosiaalisessa mediassa paljon sisältöä, joka liittyy kaikkeen muuhun kuin politiikkaan.
Julkisuudessa hän on esiintynyt usein esimerkiksi vaatevalintojensa vuoksi.
Vuorelman mukaan taustalla näkyy sosiaaliselle medialle tyypillinen ansaintalogiikka. Päivitykset saavat huomiota ja ihailua, mikä tarkoittaa Marinille näkyvyyttä. Vaatevalinnoista kertovat uutisjutut keräävät puolestaan mediataloille klikkauksia, mikä tarkoittaa taas Marinille näkyvyyttä.
Vuorelman mukaan viihdejulkisuuden ja politiikan rajamaastossa toimimiseen liittyy kuitenkin myös riskinsä. Politiikassa toimiville viihdejulkisuuden rajoilla liikkuminen ei usein ole ollut pidemmän päälle hyväksi.
– Jossain vaiheessa se kääntyy helposti poliitikkoa itseään vastaan. Kun viihdemaailma on lähellä, myös kohut ovat hyvin lähellä. Kohut voivat tulla nopeasti ja yllättäen.