Maahenki auttoi laulunteossa ja vei lopulta politiikkaan – Mikko Alatalo muistelee sukupolvensa kokemuksia ja puolustaa Kekkosen linjaa
Suomen rakennemuutoksen aikaan 1960-luvulta alkaen kuuluu lukuisia koskettavia tarinoita, Mikko Alatalo toteaa.
– Monen piti lähteä työn perässä Ruotsiin tai ainakin kasvukeskuksiin.
– Kun katsoo kuvia pienviljelijöiden perheistä noilta ajoilta, siinä tietää, että vain yksi lapsista jäi kotiseudulle tilaa pyörittämään. Ja kun tuli EU, ei tilaa pyörittänyt enää hänkään.
Kolikon toisena puolena Alatalo muistuttaa Suomen koulutusihmeestä.
– Vähävaraistenkin lapset pääsivät opiskelemaan, niin maalaisten kuin työläistenkin. Suomen koulutusihme tapahtui peruskoulun kautta. Oli mahdollisuus opiskella lukiot ja yliopistot. Jos ajattelee menestyneitä johtajia, monet heistä ovat maaseudulta kotoisin.
Pitkän linjan muusikko Alatalo istui keskustan kansanedustajana vuodet 2003–2019. Eduskunnasta jättäytymisen jälkeen eläkepäiville on löytynyt yhä paljon tekemistä.
Elämäkerta ilmestyi vuosi sitten, ja talvella Alatalo kasasi Tommi Liuhalan sekä elokuussa edesmenneen Mika Sundqvistin kanssa 230 laulun kokoelman. Helmikuussa pitäisi alkaa Alatalon 70-vuotisjuhlakiertue.
– Saa nähdä, miten virusmuunnokset vaikuttavat tämän toteutumiseen. Nyt olen tehnyt joitain keikkoja, mutta korona pysäytti ne silloin vajaat kaksi vuotta sitten.
Eräs projekti on ollut dokumentti, joka esitetään tänään torstaina TV 1:llä kello 21.05 ja on jo katsottavissa Yle Areena-palvelussa.
Alatalo avaa ohjelman taustoja Suomenmaalle kertomalla, että Se maailma, jossa kasvoin-dokumentti on tehty kertomaan vuonna 1951 syntyneen Alatalon kautta hänen sukupolvensa tarinaa.
– Se kertoo elämän- ja muusikon tarinani ja laulujeni tarinaa, ja samalla sodanjälkeisen sukupolven tarinaa. Uskon, että moni voi siihen samastua: ”Noinhan minäkin tein, lähdin maalta opiskelemaan, tein näin ja näin”.
– Minun tarinani kulki niin, että lähdin pienestä kylästä ja köyhästä kodista Kiimingistä, pääsin oppikouluun ja yliopistoon. Tämä on monen suomalaisen tarina, suomalainen koulutusihme.
Alatalo haluaa osoittaa kunnioituksensa myös sodat nähneelle ja jälleenrakennuksen tehneelle sukupolvelle.
– Vanhempamme tekivät kaikkensa, että heidän lapsillaan olisi helpompi ja parempi elämä. Että lapset pääsisivät ”sisätöihin”. He tekivät valtavia uhrauksia, jotta pääsisimme eteenpäin ja kouluttautumaan. Suuri kunnioitus näkyy tässä dokumentissakin.
Kulttuuri on vahva osa Alatalon tarinan kerrontaa. 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa syntyneet ovat sitä sukupolvea, jotka elivät nuorina Beatlesin ajan ja pop-vallankumouksen.
1970-luvulla suomalaiset alkoivat tehdä omaa, suomenkielistä rockia Juice Leskisen johdolla. Alatalo oli tässä eturintamassa Leskisen mukana.
– Tulin opiskelemaan journalismia, mutta päädyin opiskelemaan Juice Leskistä, Alatalo naurahtaa.
Samoihin aikoihin Alatalo tapasi Harri Rinteen, jonka kanssa hän on tehnyt yli 600 laulua.
Tuolloin 1970-luvun alussa punaliput liehuivat Alatalon saapuessa Tampereelle.
– Maalaispoika ihmetteli suu auki sitä metelin määrää, kun osa Suomen nuorista oli sitä mieltä, että Neuvostoliitto on ihanneyhteiskunta. Olin sen verran kuullut tuolloin ja jo tietoinen siitä, ettei asia näin ollut.
– Tiukat taistolaiset eivät ymmärtäneet aina laulujamme. He pitivät niitä epäsopivina ja anarkistisina.
Alatalolla on myös selkeä mielipide siitä, kun nykyään tuolloista presidentti Urho Kekkosen ajan Suomea syytetään rähmällään olosta Neuvostoliiton edessä.
– Jälkeenpäin on helppo huutaa rähmällään olosta. Mutta pakkohan se oli olla väleissä, mitä muuta olisi pitänyt tehdä? Ei minulla ainakaan ollut mitään illuusiota Neuvostoliitosta, mutta realisti piti olla.
– Kyllä Kekkonen pelasi sen pelin viisaasti. Oppia voi ottaa. Myös (Sauli) Niinistö on hoitanut idänsuhteet fiksusti. Pitää olla keskusteluyhteys.
Alatalo muistelee myös Kostamuksen merkitystä idänsuhteiden osana. Kostamuksen kaivoskaupunki rakennettiin Neuvostoliittoon käytännössä suomalaisten voimalla.
– Kävin siellä useammalla keikalla, ja ymmärsin, kuinka tärkeää oli Suomen työllisyyden kannalta, että saatiin tehdä tuotteita vientiin ja rakentaa kokonaisia kaivoskaupunkeja.
Dokumentti saa päätöksensä 1990-luvulta Euroopan unioniin liittymisestä.
EU:n tuottama muutos oli eräs sysäys sille, että Alatalo myöhemmin pyrki ja pääsi eduskuntaan.
Alatalo kertoo, että jo aiemmin hänessä heräsi maahenki, joka ajoi maalaispoikaa tekemään lauluja maaseudusta ja siitä, mitä maaseudulle käy.
– Minunkin kotikyliltäni lähti niin paljon väkeä Ruotsiin töihin. Tätä kuvaavia lauluja ovat vaikkapa Suomalainen reissupoika, Ajolähtö, ja Isänmaa toivot näkyy hyvin myös tässä ohjelmassa. Se kuvaa sitä, ettei isänmaa pysty antamaan työtä nuorilleen, ja pitää lähteä Ruotsiin tai kasvukeskuksiin.
EU-jäsenyys pakotti monia pieniä maatiloja lopettamaan. Vuonna 1999 Alatalo järjesti Farm Aid-konsertin Yhdysvalloista otetun mallin mukaan. Siellä oli ollut samanlainen rakennemuutos, ja Bob Dylan sekä monet muut eturivin artistit halusivat osoittaa tukensa maatalouden ahdingolle.
Suomen Farm Aidissa olivat järjestäjinä paitsi maataloustuottajien MTK, myös palkansaajajärjestö SAK.
– Pirkkahalliin tuli 7000 suomalaista viljelijää osoittamaan mieltä sen puolesta, että suomalainen ruokaketju säilyy, että täällä tehdään jatkossakin ruokaa. Hienointa oli, että mukana oli myös SAK:laisia, elintarvike- ja kuljetustyöntekijöitä.
– Voi sanoa, että oli tällainen punamultakonsepti, Alatalo napauttaa.
Tämä konsertti oli eräs tekijä siinä, että Alatalo lähti neljä vuotta myöhemmin politiikkaan.
– Tuli niin paljon palautetta ihmisiltä, että kun järkkäsit näin suuren mielenosoituksen, että lähde sinne politiikkaan vaikuttamaan.
Alatalo kysyi sittemmin europarlamentissakin vaikuttaneelta Hannu Takkulalta (kesk.), mitä hän siellä politiikassa oikein tekisi.
– Takkula vastasi, että puhu siitä mistä olet laulanutkin. Ja mistä lauloit siellä konsertissa.
– Nyt kun olen eläkkeellä, niin nyt taas laulan siitä, mistä olen puhunut, Alatalo nauraa.