Itsensä uhrannut presidentti – poikkeuksellisen lahjakas pankkimies ei halunnut kansakunnan kaapin päälle
Tasavallan presidentti Risto Ryti teki kesäkuussa 1944 uransa kannalta kohtalokkaan sopimuksen Saksan ja sen ulkoministerin Joachim von Ribbentropin kanssa.
Hän sopi taatakseen Saksan ase- ja viljatoimitukset Suomelle, että Suomi ei tekisi rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan lupaa, niin kauan kuin hän oli presidentti. Presidenttikauden oli tarkoitus kestää vuoteen 1945.
Heinä-elokuun taitteessa 1944 tilanne oli muuttunut. Tärkeämpää oli tehdä rauha Neuvostoliiton kanssa ja päästä Saksa-taakasta eroon.
Suomi oli pysäyttänyt Neuvostoliiton suurhyökkäyksistä alkaneen etenemisen ja oli nyt paremmissa neuvotteluasemissa. Aiemmin Neuvostoliitto olisi hyväksynyt vain ehdottoman antautumisen.
Suomi irtautui Saksasta ja sopi syyskuussa 1944 välirauhasta Neuvostoliiton kanssa. Tätä ennen Saksaan sitoutunut Ryti oli tosin pakko vaihtaa uuteen presidenttiin.
Ryti erosi presidentin tehtävästä 1. elokuuta 1944 eli tasan 80 vuotta sitten. Uudeksi presidentiksi valittiin armeijan ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim kolme päivää myöhemmin.
Ryti–Ribbentrop -sopimus ei enää sitonut Suomea. Saksalta oli saatu, mitä oli tarvittu, ja rajat vakiinnutettiin Neuvostoliiton kanssa rintamatilanteen mukaisiksi.
Eron syytä ei kuitenkaan kerrottu suoraan. Ryti perusteli eroaan terveydellisillä syillä.
Tuolloin Rytin poliittinen ura päättyi lopullisesti. Hänet tuomittiin myöhemmin sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä, eikä Neuvostoliitto voinut siksi sallia Rytin paluuta politiikkaan myöhemminkään. Ei sillä, että Ryti olisi edes yrittänyt.
Syksystä 1944 kevääseen 1945 Suomi kävi vielä välirauhanehtojen mukaisesti Lapin sodan saksalaisia vastaan. Saksa oli vastannut Suomen Lapin rintamasta, mutta nyt voittajavaltio Neuvostoliitto oli määrännyt tappion kärsineen Suomen karkottamaan saksalaiset Lapista. Sodasta huolimatta Suomi alkoi järjestää valtiollista elämäänsä ja kävi eduskuntavaalitkin jo maaliskuussa 1945.
Presidentti J. K. Paasikivi julisti sotatilan Suomessa lakanneeksi syyskuussa 1947. Silti vielä tämän jälkeen vasta vuonna 1954 Suomen hallitus totesi sotatilan Saksan kanssa päättyneen. Pariisin rauhansopimus 1947 vahvisti Moskovan välirauhan ehdot, joissa Suomi menetti alueitaan Karjalasta ja Lapista, ja esimerkiksi sitoutui lakkauttamaan fasistisina pidetyt järjestöt.
Risto Heikki Ryti syntyi 3. helmikuuta 1889 Huittisissa Satakunnassa. Isä Evert Mauriala vaihtoi ajan tavan mukaan nimensä Rytiksi ostamansa maatalon mukaan. Rytin tilalla oli maita yli 400 hehtaaria ja navetassa 50 päätä.
Isä-Ryti oli mukana perustamassa maatalouteen liittyviä yhdistyksiä sekä sahaa, meijeriä ja turvepehkutehdasta.
Sisaruksia Rytin pesueessa oli yhteensä kymmenen. Heistä tunnettu on myös lääkäri ja bakteriologi Elsa Ryti (1895–1931).
Rasavilli Risto ei tuntunut aluksi sopivan kouluun muiden mukana, ja Ida-äiti saikin Rytien naapurista Ristolle yksityisopettajan. Kansanopistoa johtaneella M. A. Knaapisella oli omat kiireensä, ja välillä Risto-poika oli pitkiä aikoja Knaapisen luona vain läksykasansa kanssa.
Risto pärjäsi hyvin ja hänet otettiin kymmenvuotiaana suoraan Porin lyseon toiselle luokalle.
Ylioppilaaksi Risto Ryti kirjoitti 17-vuotiaana ja ylemmän oikeustutkinnon hän suoritti Helsingin yliopistosta kolme vuotta myöhemmin. Varatuomarin arvon hän sai 1912 ollessaan 23-vuotias.
Lakimiehenä Raumalla Ryti tutustui Suomen rikkaimpaan mieheen Alfred Kordeliniin. Ryti teki vaikutuksen, ja Kordelin nimitti nuoren juristin eri yhtiöidensä johtokuntiin.
Merioikeuden opintomatkallaan Britanniassa 1914 Ryti tapasi viipurilaissyntyisen Gerda Serlachiuksen (1886–1984). Ryti palasi Suomeen ja asettui Helsinkiin, jossa opiskelutoverinsa Eric Serlachiuksen (1884–1936), Gerdan veljen, kanssa perusti asianajotoimiston. Gerda palkattiin toimistoon konttoristiksi. Risto ja Gerda Ryti avioituivat vuonna 1916.
Rytin pariskunta sai kolme lasta. Henrik Ryti (1916–2002) teki uransa termodynamiikan ja koneopin ja Niilo Ryti (1919–1997) paperiteknologian professorina ja Eva myöh. Saxen (1922–2009) lääkärinä.
Ryti työskenteli 1910-luvulla toimistossaan sekä Kordelinin lakimiehenä ja 1919–1921 Valtameren takainen Kauppa Oy:n johdossa. Rytin saavutukseksi katsotaan se, että Kordelin testamenttasi omaisuutensa suomalaisen kulttuurielämän tukemiseen. Kordelinin säätiö on yhä toiminnassa.
Rytin pariskunta todisti myös erästä kuuluisaa sisällissodan alkunäytöksen vaihetta marraskuussa 1917.
Kordelinin omistamaan Mommilan kartanoon oli saapunut 18 vierasta juhlistamaan isännän 49-vuotissyntymäpäivää. Rytit olivat mukana.
Ilta keskeytyi aseistettujen venäläisten matruusien saavuttua paikalle. Lopulta matruusit alkoivat kuljettaa vangitsemaansa seuruetta kohti Mommilan rautatieasemaa, mutta joutuivat matkalla tulitaisteluun suojeluskuntalaisten kanssa. Kordelin surmattiin, mutta suurin osa, Rytit mukaan lukien, onnistui pakenemaan.
Tapahtuman samoin kuin vuoden 1905 suurlakon on nähty vaikuttaneen Rytiin niin, että tämä alkoi suuresti vierastaa vasemmistolaisuutta ja radikaaleja liikkeitä.
Poliittiselle uralle Ryti lähti 1919. Tuolloin hänet valittiin edistyspuolueen kansanedustajaksi. Kansanedustajana hän toimi vuosina 1919–1924 sekä 1927–1929.
Ministerinpestejä olivat valtiovarainministeriys 1921–1922 ja 1922–1924 sekä pääministeriys 1939–1940. Puolueensa presidenttiehdokas hän oli 1925.
Suurimman osan maailmansotien välisestä ajasta Ryti vietti Suomen Pankin pääjohtajana. Hän toimi tehtävässä vuosina 1924–1943 ja 1944–1945. Pääministeriytensä ja presidenttiytensä aikana hän oli käytännössä virkavapaalla tehtävästä.
Ryti tunnettiin jo nuorena poikkeuksellisesta lahjakkuudestaan, ja hänen kykynsä nähtiin välttämättömiksi taas, kun valtiollisessa elämässä oli hätä.
Talvisodan sytyttyä 30. marraskuuta 1939 valtionjohto katsoi, että juuri Ryti pitää saada pääministeriksi. Tasavallan presidentti Kyösti Kallio ja armeijan ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim käyttivät paljon aikaa ja vaivaa, ennen kuin isänmaan etuun ja velvollisuudentuntoon vetoamisen jälkeen Ryti suostui.
Presidentti Kallio sairasteli, ja moni presidentin tehtävistä lankesi pääministeri Rytin harteille sekä talvisodan aikana että sen jälkeen. Ryti oli mukana kevään 1940 rauhanneuvotteluissa Moskovassa. Rauha tuli voimaan 13. maaliskuuta 1940.
Vastentahtoisesti Ryti suostui myös presidenttiehdokkaaksi. Syksyllä 1940 oli jo selvää, että Kallio ei kykene jatkamaan presidenttinä. Joulukuussa vuoden 1937 valitsijamiehet kokoontuivat päättämään Kallion seuraajasta, ja Ryti valittiin käytännössä yksimielisesti.
Kallio kuoli kaksi päivää ennen kuin hänen kautensa olisi päättynyt. Näin Ryti nousi presidentiksi jo 19. joulukuuta 1940.
Suomen presidenteistä Ryti on ainoa, joka ei toiminut päivääkään puolustusvoimien ylipäällikkönä. Tehtävän oli Mannerheimille antanut Rytin edeltäjä Kallio, ja se pysyi Mannerheimilla Rytin koko kauden.
Jatkosota syttyi 25 kesäkuuta 1941. Hieman tätä ennen Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon, osittain Suomen alueelta, sillä Suomen Lappi sovittiin kuuluvaksi Saksan sotilaalliseksi vastuualueeksi. Suomi hyökkäsi tavoitteenaan saada takaisin Neuvostoliitolle luovutetut alueet.
Ryti suhtautui aluksi toiveikkaasti maailmantilanteeseen ja Suomen tilanteeseen. Hän katsoi, että vain Saksa oli kykenevä lyömään Neuvostoliiton, ja nyt se oli mahdollista. Toisaalta hän kirjoitti päiväkirjaansa myös, ettei ”liene maailmalle vahingoksi, vaikka Saksakin siinä leikissä heikkenisi”.
Jatkosota oli Rytille kuten koko viralliselle Suomelle erillissota, eikä hän pitänyt Suomea Saksan liittolaisena. Ryti ei siksi suostunut vierailemaan natsi-Saksan diktaattorin Adolf Hitlerin luona. Hän tosin tapasi Hitlerin Suomessa, kun tämä kävi onnittelemassa marsalkka Mannerheimia tämän 75-vuotispäivänä.
Toisen merkittävän natsijohtajan Heinrich Himmlerin Ryti tapasi pian tämän jälkeen samana kesänä 1942.
– Äärimmäisen jyrkkä antisemitisti, Ryti merkitsi päiväkirjaansa.
Vuonna 1943 presidenttikausi, jolle Ryti oli valittu, tuli päätökseen. Hänet oli valittu vain Kyösti Kallion jäljellä olleelle kaudelle, joten sodan vielä ollessa käynnissä tuli eteen tarve päättää presidentistä.
Samat vuoden 1937 valitsijamiehet kuin 1940:kin kutsuttiin jälleen kokoon. Heidän mandaattinsa kuitenkin katsottiin jo päättyneen, joten poikkeustilanteessa valitsijamiehille sallittiin presidentin valinta vain seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Rytin valinta oli jälleen melkein yksimielinen.
Valtionjohdolle alkoi vuoden 1943 aikana olla selvää, että Saksa häviäisi sodan. Erillisrauhaa tunnusteltiin alkuvuodesta 1944, mutta edellytyksiä ei vaikuttanut olevan. Vielä kesäkuussa 1944 Neuvostoliitto vaati Suomelta ehdotonta antautumista.
Neuvostoliiton suurhyökkäyksen torjumiseksi Ryti solmi kesäkuussa 1944 Ryti–Ribbentrop -sopimuksen, jolla Saksan ase- ja viljatoimitukset turvattiin.
Myöhempi tutkimus on todennut, että käytännössä Saksa oli jo ennen sopimusta toimittanut riittävästi apua. Sopimuksen solmimisen alkumetreillä saksalainen lento-osasto Kuhlmeykin puolusti Suomea ratkaisevilla hetkillä, eikä sen siirtymisestä Saksaan ollut pelkoa kun sitä eniten tarvittiin.
Tuolloin ei tietenkään voinut tietää sodan tulevasta kehityksestä, ja siksi Ryti piti tärkeänä taata Saksan tuki rintamalinjan vakiinnuttamiseksi.
Saksan taakasta päästiin eroon Rytin erolla 1. elokuuta. Presidentti palasi Suomen Pankkiin.
Sodan hävinneen Suomen saamiin rauhanehtoihin kuului sotasyyllisten tuomitseminen. Valvontakomissio varmisti, että Suomi tuomitsee henkilöt, joita Neuvostoliitto vaati tuomittaviksi.
Suurimpana syyllisenä pidettiin presidenttiä. Rytille lankesikin kymmenen vuoden kuritushuonetuomio. Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi kuitenkin vapautti Rytin terveydellisistä syistä jo 1949. Rytiä ennen muut tuomitut oli jo vapautettu, käytännössä kaikki ennenaikaisesti.
Loppuelämänsä Ryti eli hiljaiseloa kodissaan Helsingin Kaivopuistossa. Hän kuoli 67 vuoden iässä 25. lokakuuta 1956, vain puolitoista kuukautta ennen J. K. Paasikiven kuolemaa.
Rytin hautajaisissa oli kansallisen protestin makua. Neuvostoliiton katsottiin kohdelleen Suomea rauhanehdoissa epäoikeudenmukaisesti, ja Ryti oli yksi epäoikeudenmukaisen kohtelun ilmentymistä.
Rytin jälkimaine Suomessa on vahva, ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä suomalaisista. Suuret suomalaiset -äänestyksessä vuonna 2004 hän tuli toiseksi Mannerheimin jälkeen.
Rytin oman uran uhrausta Suomen puolesta pidetään suuressa arvossa. Häntä ei käytännössä ole pidetty suomalaisten silmissä sotasyyllisenä vaan sijaiskärsijänä, kuten tunnettu näyteikkunaprotesti itsenäisyyspäivänä 1947 Rytin ja muut tuomitut nimesi. Ryti ei itse ehtinyt nauttia kansallista arvostusta kylmän sodan ilmapiirissä Neuvostoliiton vaikutusvallan alla.
Lähteitä:
Iso-Markku, Jaana: Suuret suomalaiset. Helsinki: Otava, 2004.
Jokisipilä, Markku: Aseveljiä vai liittolaisia? Suomi, Saksan liittosopimusvaatimukset ja Rytin-Ribbentropin-sopimus. Väitöskirja: Turun yliopisto. Bibliotheca historica 84. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.