Jos lapsia halutaan suojella seksuaaliselta väkivallalta, huomio pitäisi kiinnittää yhä enemmän älylaitteisiin – Netissä tapahtuva hyväksikäyttö voi olla yhtä haavoittavaa kuin fyysiset teot, sanoo THL:n johtava asiantuntija

Lapsen tai nuoren vastaanottamista seksuaalissävytteisistä viesteistä pitäisi aina ilmoittaa.
Lapset ja nuoret

Kun nykyisiä aikuisia varoitettiin heidän lapsuudessaan koulumatkoilla vaanivista ”namusedistä”, tänä päivänä lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ehkäisyssä huomio pitäisi asiantuntijoiden mukaan kiinnittää yhä enemmän älylaitteisiin.

–  Tämä on osin erilaista hyväksikäyttöä kuin se, jota tilastoitiin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyisin suurin osa lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista on osin tai kokonaan toteutettu digiympäristössä, sanoo Åbo Akademin oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman.

–  Me olemme uudenlaisten haasteiden edessä verkkovälitteisen seksuaalisen väkivallan kohdalla, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtava asiantuntija Taina Laajasalo kertoo.

Korkmanin ja Laajasalon mukaan Suomessa ei välttämättä ole vielä herätty siihen, millaista haittaa internetissä tapahtuvasta seksuaalisesta väkivallasta voi lapselle tai nuorelle olla.

–  Kuten fyysisessä läheisyydessä tapahtuvat teot, voivat nämä vaihdella lievistä hyvin vakaviin, ja ne voivat olla uhrille todella vakavia ja traumatisoivia. Tätä ei tutkimusten mukaan esimerkiksi oikeudessa välttämättä ymmärretä, Korkman sanoo.

Laajasalon mukaan myöskään hoidon tarvetta ei aina tunnisteta, kun kyse on netissä tapahtuneesta seksuaalirikoksesta.

–  Teot voivat olla hyvin vahingollisia, vaikka fyysistä kontaktia ei olisi ollut. On tutkimustietoa, että ne voivat olla yhtä haavoittavia kuin fyysiset teot.

Verkossa tapahtuva seksuaalinen väkivalta on lievimmillään esimerkiksi seksuaalissävytteisiä viestejä tai kuvia. Vakavimmillaan lapsi saatetaan manipuloida tekemään itselleen hyvinkin vahingoittavia tekoja ja kuvaamaan itseään. Sosiaalisessa mediassa alkaneen houkuttelun tavoitteena voi myös olla lapsen tapaaminen ja seksuaalisen väkivallan tekeminen tälle.

Korkman toivoo, että lapset ja nuoret kertoisivat aina, jos kohtaavat seksuaalista häirintää internetissä. Monelle lapselle paras tapa on puhua omalle vanhemmalle, joka taas voi hoitaa rikosilmoituksen tekemisen poliisille. Korkman lisää, että erityisesti murrosikäiset voivat arastella vanhemmille puhumista, jolloin helppoja väyliä ovat poliisin Nettivinkki tai Pelastakaa Lapset -järjestön Nettivihje.

Ilmoittaminen on tärkeää, koska sillä voi suojella muita lapsia ja nuoria. Harmittomaltakin tuntuvan viestin lähettäjä on voinut lähestyä lukuisia muitakin lapsia, Korkman sanoo.

–  Jos 14-vuotiaaseen on joku yhteydessä ja sanoo, että lähetä tissikuva tai lähettää kuvan peniksestään, niin nuorelle tämä aspekti ei välttämättä tule mieleen, vaan voi hyvin olla, että nuori poistaa viestin ja jatkaa elämäänsä. Jokainen tuollainen viesti voi kuitenkin olla sellaiselta ihmiseltä, jolla on useita uhreja, mukaan lukien pienempiä lapsia, ja jotkut näistä yhteydenotoista voivat johtaa hyvinkin vakaviin tekoihin.

Korkman huomauttaa, että aikuisten pitäisi olla hyvin tarkkoja siinä, että lapset ja nuoret eivät pelkäisi kertoa kokemastaan, esimerkiksi vastaanottamistaan epäasiallisista viesteistä.

–  Keskustelu pitää käydä siten, etteivät he ajattele, että jos tällaista tulee ilmi, heiltä kielletään heti puhelin kokonaan. Meidän pitää olla skarppina, ettei me vahingossakaan kehitetä sellaista kulttuuria, että lapset ja nuoret luulevat, että heitä rangaistaan kertomisesta.