EK ja SAK: Avaus koululaisperheiden pitkistä kesälomista ei realismia – "Sanon sen nyt aika tiukkaan"
Elinkeinoelmän keskusliiton (EK) pääekonomisti Penna Urrila ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) hallituksen varapuheenjohtaja Katja Syvärinen tunnistavat Ville-Veikko Rantamaulan Suomenmaan blogissa esiin nostaman ongelman lasten ja vanhempien lomien yhteensovittamisen vaikeudesta.
Urrila ja Syvärinen eivät kuitenkaan pidä keskustalaisen työmarkkinajohtajan ehdotusta jopa 12 viikon lomista realistisena.
– Monen perheen arjessa on iso kysymys, kuinka lomat järjestetään, mutta kyllähän tämä ehdotus sellaisena kuin se tässä esitetään on täysin mahdoton ajateltava, sen sanon nyt aika tiukkaan, kommentoi EK:n Urrila.
Urrila perustelee esityksen epärealistisuutta kolmella syyllä: kasvavilla kustannuksilla, yhdenvertaisuuskysymyksillä muissa elämäntilanteissa olevien työntekijöiden suhteen sekä pitkien lomien sovittamisella yhteen työpaikkojen arjen kanssa.
Samat ongelmat ehdotuksessa näkee myös SAK:n Syvärinen. Hän huomauttaa lisäksi, että osassa ammatteja loman pitäminen kesäaikaan ei ole lähtökohtaisesti edes mahdollista, sillä kesä on monilla aloilla vuoden tärkein sesonki.
Myös Syvärinen pitää vaikeana sitä, että lomat määräytyisivät aina työntekijöiden elämäntilanteiden mukaan.
– Kysytään tietysti, kuka työt sitten tekee sinä aikana. Monilla työpaikoilla käydään keskustelua siitä, miten loma-ajat pystytään jakamaan oikeudenmukaisesti. On tietysti hyvä, että ihmisten toiveita pystytään huomioimaan, mutta onko se oikein, että alakouluikäisten vanhemmat saavat lomailla aina siihen koululaisten loma-aikaan? Joku toinen ei sitten lomaile silloin, Syvärinen muistuttaa.
Syvärisen mukaan hankaluutta aiheuttaa myös se, että työehtosopimuksilla on sovittu eri aloille hyvin erilaisia lomakäytäntöjä. Hän näkee, että kaikkien rahoittama järjestelmä istuisi huonosti malliin, jossa hyötyjänä olisi vain osa, eivät kaikki alakoululaisten vanhemmat.
– Kunta-aloilla kymmenen virkavuoden jälkeen voi olla 38 vuosilomapäivää. Se on lähes kaksi kuukautta lomia, joilla on osittain kompensoitu matalia palkankorotuksia. Lomien tuplaamisen mahdollisuus näillä aloilla ei varmaan ole realistinen. Lyhimpiä, vain lain määräämän mittaisia lomia lienee eniten aloilla, joilla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, Syvärinen pohtii.
Kymmenillätuhansilla ihmisillä leipä on palasina maailmalla.
Katja Syvärinen
Rantamaula esitti blogissaan myös ajatuksen lomatilistä, johon kertyisivät kaikista työsuhteista kertyneet lomat ja lomarahat ja joka ei nollautuisi työsuhteen vaihtuessa. EK:n Urrilan mukaan tili olisi hyvin vaikea toteuttaa nykyoloissa.
– Tilimallejahan on esitetty eri yhteyksissä, mutta meidän tämänhetkinen sosiaaliturva ei sellaisiin perustu. Sen takia olisi aika vaikeasti ajateltavissa, että tällainen tilimalli tähän systeemiin integroitaisiin.
SAK:n Syvärisen mukaan lomatili olisi hieno asia, mutta hän ei pidä sitä kiireellisimpänä lomajärjestelyjen ongelmana. Syvärinen huomauttaa, että Suomessa on suuri määrä ihmisiä, jotka tekevät määräaikaista silpputyötä, joissa lomia ei ehdi kertyä tai niitä ei pysty työttömyys- ja sosiaaliturvan käytäntöjen takia pitämään.
– Pitäisi katsoa kokonaisuutena, voisiko jollakin tavalla huolehtia, että ihmisillä olisi aina jonkinlainen mahdollisuus vuodessa lepoon. Kymmenillätuhansilla ihmisillä leipä on palasina maailmalla ja he joutuvat ottamaan töitä vastaan jatkuvasti, lomia ei kerkeä kertymään tai niitä ei pysty pitämään palkallisina. Ensin ratkoisin sen, että kaikilla olisi mahdollisuus edes lyhyeen lomaan, Syvärinen linjaa.
Lomien yhteensovittamiseen Urrila ja Syvärinen suosittelevat jo olemassa olevia keinoja: lomarahojen ottamista vapaina, joustavia työaikajärjestelyjä ja etätyötä niillä työpaikoilla, joissa ne ovat mahdollisia – sekä kuntien, järjestöjen ja urheiluseurojen kesäleirejä.
– Vaikka on kovia säästöpaineita kuntapuolella ja järjestöjenkin rahoituksessa, niin kyllä tällainen työ on aika vaikuttavaa, ja sillä on hyviä tuloksia perheiden jaksamisen ja syrjäytymisen ehkäisyn kannalta. Niitä pitäisi pystyä priorisoimaan, että tällaista työtä jatkossakin olisi, Urrila sanoo.
Kummatkin painottavat sen merkitystä, että työpaikalla pystytään sopimaan lomien järjestelystä ja keskusteluyhteys toimii.
– Ylipäänsä se, että työn järjestämisestä pystytään työpaikalla sopimaan hyvässä hengessä koko työyhteisön kanssa ja noudattaen paitsi lainsäädäntöä, mutta myös juuri siihen työyhteisöön ja työhön liittyen tervettä järkeä. Siitä syntyy myös oikeudenmukaisuuden tunne. Se ei edes tarvitse mitään lainsäädäntöä taakseen, vaan vain hyvän asenteen, parempaa johtamista ja hyvää työyhteisöä, Syvärinen kannustaa.
Paikallista sopimista peräänkuuluttaa myös Urrila. Hän painottaa työnantajan ja työntekijän yhteisymmärryksen tärkeyttä, kun lomista puhutaan.
– Ajatuksia saa esittää ja on hyvä, että niitä esitetään, mutta meillä on tietyt reunaehdot. Myös työn hinnalla on väliä ja se vaikuttaa siihen, kuinka paljon yritykset pystyvät työllistämään ja työtä tarjoamaan. Realismin reunaehto pitää ottaa huomioon, kun lähdetään vakavammin keskustelemaan konkreettisista tavoista edetä. Tämä ehdotus ei valitettavasti minusta ollut realistiseen kategoriaan kuuluva, Urrila toteaa.