Kun tähtiä ei näy

Oletko koskaan nähnyt oikeaa tähteä, haastattelija kysyy pikkutytöltä.

– Ei, en ole, tyttö vastaa.

Entä sinistä taivasta?

– Olen nähnyt sellaisen, joka on vähän sininen.

Katsoin yliopiston kurssia varten kiinalaistoimittaja Chai Jingin vuonna 2015 julkaiseman dokumentin ”Kuvun alla”, joka kertoo Kiinan ilmansaasteista.

Dokumentin näki Kiinassa 300 miljoonaa ihmistä, mukaan lukien maan ympäristöministeri, ennen kuin sensuuri pudotti sen virallisilta kanavilta.

Jing pudottelee hengästyttäviä faktoja. Puoli miljoonaa ihmistä kuolee ennenaikaisesti ilmansaasteiden vuoksi, joka vuosi.

Toimittajan oma tytär syntyi kasvaimen kanssa. Dokumentin tekoa ajoi äidin tuska: Miten voi suojella lastaan hengittämiseltä?

Toisaalta Jing kertoo, että muutos on mahdollinen.

Lontoo oli tukahduttavan savusumun peitossa vielä 1950-luvulla, ja autokaupunki Los Angeles on onnistunut parantamaan ilmanlaatuaan huomattavasti.

Kiinalaiset saivat tästä esimakua Apecin sinisen muodossa.

Tätä runollisen kuuloista värisävyä ei löydy Tikkurilan maalikartasta. Vuonna 2014 Tyynenmeren maiden johtajien kokoontuessa APEC-talousliiton kokoukseen Pekingin ilma oli hetken kirkas.

Sinitaivas luotiin rivakalla käsiohjauksella: autoilla sai ajaa vain vuoropäivin rekisterinumeroiden perusteella ja tuhansia tehtaita seisotettiin.

Dokumentin mukaan Kiinan pitäisi vähentää päästöjään puolella, jotta Apecin sinisestä tulisi arkea.

Oikeastaan Kiinan päästöissä on kaksi erillistä ongelmaa.

Hiukkaspäästöt, jotka luovat tappavan savusumun, ja hiilidioksidipäästöt, jotka edistävät ilmaston lämpenemistä.

Dokumentissa Jing puskee Kiinaa siirtymään hiilestä ”öljyn ja kaasun aikakauteen.” Molemmat palavat puhtaammin, mutta ovat fossiilisia polttoaineita.

Globaalilla tasolla Pekingin sinitaivas ei vielä riitä, jos oman tähtemme auringon säteet jäävät kimpoilemaan ilmakehään yhä kiihtyvällä tahdilla.

Kiinasta näyttäisi tulleen syntisäkin sijaan ilmastokamppailun tukipilari.

Tosin Kiinasta näyttäisi vaivihkaa tulleen aiemman syntisäkin sijaan ilmastokamppailun tukipilari.

Davosin talousfoorumilla Kiinan kommunistien nokkamies ja presidentti Xi Jinping puhui äänenpainoilla, joita vielä hetki sitten odotti Yhdysvaltojen presidentiltä.

– Pariisin ilmastosopimus on työvoitto. Kaikkien allekirjoittajien on pidettävä siitä kiinni, Xi paalutti.

Viesti oli kuulijakunnan lisäksi suunnattu Valkoisen talon uudelle valtiaalle.

Xin puheissa on epäilemättä annos opportunismia.

Maailmanpolitiikan tähtikartan kiintopisteet ovat muutoksessa ja Kiina haluaa olla niistä kirkkaimpia.

Puoluevaltaisen ja ihmisoikeuksia polkevan Kiinan johtajuudessa on nielemistä. Mutta jos maalla on antaa sanojen katteeksi näyttöjä, ympäristön saralla jos jossain se on tervetullutta.