Hiilenä hiilinielusta

Ohjaaja Aki Kaurismäki palautti helmikuussa presidentille akateemikon arvonimen vastalauseena Suomen metsäpolitiikalle. Kulttuurivaikuttaja ei ole tutkija tai poliitikko ja voi tietysti maalata kannanottojaan leveällä
pensselillä. Hämmentävää oli kuitenkin, että monissa medioissa siteerattiin faktoina ohjaajan väitteitä, että nykyisillä hakkuumäärillä Suomen hiilinielu pienenee kuudesosaan tai jopa nollautuu.

Keskusta on asettanut omassa metsäohjelmassaan vuoteen 2025 asti tavoitteeksi 80 miljoonan kuution hakkuutason, joka on muutaman miljoonan korkeampi kuin viime vuonna toteutunut. Maali on sama kuin kansallisessa metsästrategiassa. Uusimman metsävaratiedon mukaan Suomen hiilinielu säilyisi tällä hakkuutasolla 2020-luvun ennallaan ja lähtisi 2030-luvulla kasvuun.

Hallitus ei hakkuista päätä. Tavoite luo pikemminkin suuntaa ja ennustettavuutta metsäalalle. Puun saatavuus on iso tekijä uusien tehdasinvestointien suunnittelussa. Kaikki piipussa olevat hankkeet tuskin toteutuvat juuri tämän vuoksi.

Jos esittää hakkuumäärän vähentämistä, on oltava valmis vastaamaan neljään kysymykseen.

Metsien käytöstä on käyty runsaasti keskustelua erityisesti IPCC:n ilmastoraportin julkaisun jälkeen. Esimerkiksi Vihreät ovat puolueena esittäneet 65 miljoonan kuution hakkuutasoa. Tämä tarkoittaisi puun tarjonnan vähentämistä 12 miljoonalla kuutiolla nykyisestä – noin kaksi kertaa enemmän kuin Metsähallituksen vuotuiset hakkuut.

Jos esittää hakkuumäärän vähentämistä, on oltava valmis vastaamaan neljään kysymykseen:

Miten hakkuita rajoitettaisiin puuttumatta yksityiseen omaisuuteen?

Mitä tehtaita tai sahoja lakkautettaisiin, kun puuta ei ole saatavilla?

Jos puuvajetta sen sijaan paikataan ulkomailta, onko metsätalous siellä yhtä kestävällä tasolla?

Ovatko raaka-aineet, jolla puuta korvattaisiin, yhtä kestäviä?

Puupohjaisten tuotteiden, kuten paperin ja pakkausmateriaalin kysyntä on globaali. Hakkuiden vähentäminen Suomessa voi johtaa niiden kasvuun muualla. Ilmakehä ei tunne rajoja, vaikka optimoisimme omaa kansallista hiilitasettamme jäädyttämällä hakkuut.

Olennaista on myös, että puulla korvataan monia saastuttavia tai ympäristöä kuormittavia raaka-aineita betonista puuvillaan. Hiiltä pitkään varastoiva puurakentaminen ei ole ainoa korkean lisäarvon puutuote. Uudet lupaavat puupohjaiset tuotteet, kuten tekstiilit, muovit ja lääketeollisuuden sovellukset, perustuvat paljon parjattuun selluun.

Keskustan tavoite puun käytöstä kestää siis läpivalaisun. Sen rinnalla voisimme entistä vahvemmin toimia metsien virkistyskäytön ja metsäluonnon monimuotoisuuden puolesta. Metsä on meille suomalaisille tärkeä myös itsenään. Keskustan tuoreissa erä- ja metsälinjauksissa nämä painotukset saavatkin paljon tilaa kansallispuistojen reittien kunnostamisesta metsien luonnonhoitoon.

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministerin erityisavustaja.