Hallituksen politiikka on karua luettavaa – kuka kantaa vastuun alueista ja arjesta?
Viimeaikaiset uutiset ja hallituksen esitykset piirtävät huolestuttavan kuvan Suomen suunnasta.
Keskustalaisena kunta- ja aluepäättäjänä, sekä paikallisena vaikuttajana minun on vaikea katsoa sivusta, kuinka alueiden elinvoimaa, kuntien itsemääräämisoikeutta ja työntekijöiden turvaa murennetaan pala kerrallaan.
Kun tarkastelee hallituksen toimia kokonaisuutena, viesti on selvä: keskittäminen ja lyhytnäköiset säästöt ajavat ihmisten arjen ohi.
Yksi puhuttelevimmista esimerkeistä on hallituksen kaavailema työelämäuudistus, joka sallisi vuoden määräaikaiset työsuhteet ilman perusteltua syytä.
On suorastaan irvokasta, että samaan aikaan kun kokoomus mainostaa vahvistavansa naisten asemaa työelämässä, hallituksen oma vaikutusarvio myöntää uudistuksen osuvan kipeimmin juuri naisiin ja voivan viivästyttää lapsenhankintaa.
Suomen syntyvyys on jo valmiiksi historiallisen alhainen – onko meillä todella varaa politiikkaan, joka lisää nuorten aikuisten epävarmuutta tulevaisuudesta juuri silloin, kun heidän pitäisi uskaltaa rakentaa perhettä ja elämää?
Sama epävarmuus varjostaa hyvinvointialueita. Pohjanmaan hyvinvointialueen sosiaalijohtaja Erkki Penttinen antoi pysäyttävän arvion: olemme vaarassa toistaa 90-luvun laman virheet.
Hallitus leikkaa alueiden rahoituksesta satoja miljoonia euroja ja huomioi palvelutarpeen kasvusta vain osan. Pääministeri Orpo (kok.) itsekin myöntää rahoitusmallin olevan ”susi”, mutta tarjotut ”korjaussarjat” tuntuvat olevan liian vähän ja liian myöhään.
Kun säästöt viedään läpi ilman aitoa ymmärrystä ihmisten hätähuudoista, lasku lankeaa lopulta kalleimpien erikoistason palveluiden ja inhimillisen kärsimyksen muodossa.
Meidän tehtävämme on tarjota vaihtoehto, jossa ihminen on keskiössä, alueet pidetään elinvoimaisina ja työelämän pelisäännöt ovat reiluja kaikille.
Kuntien puolella tilanne ei ole helpompi. Vaikka puheissa korostetaan normien purkua, todellisuudessa hallitus on vyöryttänyt kunnille kymmeniä uusia tehtäviä ilman rahoitusta, poistaen vain muutaman. Tämä on kestämätön yhtälö tilanteessa, jossa kuntien talous on jo valmiiksi tiukalla.
Lisäksi hankintalain uudistus uhkaa keskittää päätöksentekoa tavalla, joka heikentää paikallisten toimijoiden mahdollisuuksia ja vie valtaa kauemmas asukkaista.
Hallituksen lupaukset 10 miljardin sopeutuksista näyttävät nekin olevan osittain silmänlumetta, kun vaikutusarviot ja todellisuus eivät kohtaa. Samaan aikaan elinkustannukset nousevat, ja jopa ruoan hinnan pelätään nousevan lakimuutosten seurauksena.
Keskustalle povattu ”kuninkaantekijän” rooli tulevissa vaaleissa osoittaa, että suomalaiset kaipaavat tasapainottavaa voimaa.
Meidän tehtävämme on tarjota vaihtoehto, jossa ihminen on keskiössä, alueet pidetään elinvoimaisina ja työelämän pelisäännöt ovat reiluja kaikille. Kansanedustaja Mikko Polvisen siirtyminen keskustan riveihin on vahva viesti siitä, että oikeudenmukainen ja alueellisesti tasa-arvoinen politiikka puhuttelee.
Nuorten puhe on peili tulevaisuudesta. Meidän on varmistettava, että se peili näyttää toivoa, ei pelkkää epävarmuutta ja leikkauksia.