Tarja Kiviniemi:

Kesäisiä eläinhavaintoja korpisoiden keskeltä

Blogi

Täällä kohtuullisten peltoaukeiden, laajalle levittyvien metsien ja korpisoiden kulmakunnilla meitä asujaimia mietityttävät monet havainnot ja ajatukset ympäröivässä kesäluonnossa. 

Päällimmäisenä puheenaiheena taitavat olla vieraslajit. Yksi naapuripitäjän mies sanoi, että hän ei hävitä kurtturuusua ennen kuin viimeinenkin laukonpeura on ammuttu! 

Laukonpeura, valkohäntäpeura, nykyisin valkohäntäkauris, on näin kesäisin häikäisevän kaunis ja rakenteeltaan siro eläin; puhumattakaan niistä pilkukkaista bambeista, joita saattaa sattumalta näihin aikoihin vuotta nähdä ihmisasutuksen lähistöllä oudoissakin paikoissa.

Mutta peura herättää myös suunnattoman paljon muunlaisiakin tunteita. Tällä seudulla ne aiheuttavat paljon harmia. Peurakolarit ovat riista-aitojen ansiosta vähentyneet, mutta kaikenlaiset puutarhat, ryytimaat ja kukkamaat joutuvat tielle osuessaan parempiin suihin, jos niitäkin ei ole tiiviisti ja korkealle aidattu. 

Tavallisesta korpimaan asujasta tuntuu siltä, että hirvestä on tullut harvinaisuus. Tätä komeaa ja vähän pelottavaakin metsän kuningasta ei joka vuosi näe edes etäältä – ja onneksi tietysti ei nokkapelliltä. 

Toinen, todellinen ikävä vieraslaji, supikoira on myös vähentynyt, mutu-tutkimuksella ainakin. Sen metsästystä on vapautettu ja tulosta on tullut. Iltahämärissä ei näy tiellä juoksevia karvakasoja, eikä tien päällä autojen alle jääneitä supinraatoja. 

Nelijalkaisten ohella haittaa viljelyksille ja toisille lajeille aiheuttavat myös kaksijalkaiset: etenkin naakat ovat viime vuosina lisääntyneet aivan silminnähden. Ne kerääntyvät kaiken lisäksi suuriksi parviksi, jotka sotkevat ja repivät kaiken. 

Viime vuosikymmenten aikana täällä maaseudullakin on kokonaan hävinnyt laji, joka aiemmin piti kurissa varikset, harakat ja räkättirastaat: pesiä hajottavat pikkupojat. Ilmakiväärit ovat vaihtuneet mopoihin, tietokoneisiin ja mönkkäreihin.

Pesintäaikaan linnut ovat toki rauhoitettuja, mutta kun harakka on karkottanut pihapiiristä siinä vuosikaudet pesineet pääskyset, olisi valmis tekemään myös äärimmäisiä tekoja moisen rosvolajin poistamiseksi lähimaastosta. 

Viime päivinä nousi kohu, kun laulujoutsenen aiheuttamia tuhoja viljelyksille haluttaisiin vähentää ampumalla kansallislintujamme. Tällekin seudulle on viime vuosina keväisin pysähtynyt suuria laumoja hanhia ja joutsenia.

Isot linnut isoina laumoina hävittävät nopeasti syysvilja- ja heinäkasvustoja isoiltakin aloilta. Järjen ja käytännön pitäisi suojeluasioissa kulkea tunteiden edellä. 

Järjen ja käytännön pitäisi suojeluasioissa kulkea tunteiden edellä. 

Tunteet nousevat kovastikin pintaan, kun mainitaan susi. Punahilkka-sadun harmaaturkista on yhtäkkiä tullutkin kulkija, johon voi milloin vain yllättäen törmätä.

Suurin osa Suomen susista asuu täällä Länsi-Suomessa, jossa asutus on melko tiheää. Havaintoja tehdään jatkuvasti asutuksen lähistöllä, jonne susi ei kuulu.

Tältä osin ihmisten suojelemista pitäisi voida parantaa. Kannanhoidolliseen metsästykseen tälle vuodelle myönnetyt luvat kuitenkin kumottiin. Monelle perheelle todellisen uhan ja pelon aiheuttavien susien poistamisesta muodostui ikävä farssi. 

Riistanhoito, metsästys ja metsät ovat nousseet puheenaiheeksi, johon kaikilla on mielipide.

Edelleen olisi hyvä pitää mielessä, että metsät ovat pitkälti yksityisomaisuutta, ja myös niiden käytöstä päättäminen pitäisi säilyttää niiden omistajilla.

Oikeasuhtaisen ja riittävän metsästyksen puolestaan takaavat paikalliset metsästysseurat.

Tarja Kiviniemi Tarja Kiviniemi on teologian maisteri ja keskustanaisten Satakunnan piirin toiminnanjohtaja. Järjestötyö on lähellä Kiviniemen sydäntä. Keskustan lisäksi luottamustehtäviä on niin maa- ja kotitalousnaisissa kuin Suomi-Venäjä-seurassa. Kiviniemi on työskennellyt myös venäjän kielen tulkkina ja opettajana.