Tuotantoeläimet tulilinjalla
Turkiseläinten kasvatuksen kieltämistä puoltava kansalaisaloite saavutti nopeasti 50 000 kannattajan rajan ja etenee jotakin tahtia eduskunnan käsittelyyn.
Samaa asiaa on aiemminkin pohdittu, mutta kieltoon ei ole päädytty. Joissakin Euroopan maissa turkistuotanto on kielletty. Suomessa kieltoa perustellaan eettisin perustein.
Kuinka kestävä peruste on eettinen näkemys? Miten meidän pitäisi suhtautua siihen, että selvästi ihmiselle vahingollisia tuotteita, kuten alkoholi ja tupakka, saa edelleen myydä? Itse olen usein ihmetellyt, onko muutaman neliön kaupunkiasunto lajinmukainen elinympäristö kissoille ja koirille.
Turkistuotannon kieltämisessä on valtion kannalta kyse myös elinkeinovapauden rajoittamisesta. Elinkeinovapaus taataan kansalaisille Suomen perustuslaissa. ”Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla”, kirjoitetaan työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla.
Lintuinfluenssan rantautuminen laajemmin Suomeen antoi lisäpuhtia turkistuotannon kieltämiselle. Onko suomalaisten järkevää lopettaa turkistuotanto?
Jokainen meistä tietää, että Suomessa tuotantoeläinten hyvinvointi on keskimäärin taatusti maailman huipputasoa. Meillä lainsäädäntöä tuotanto-olosuhteiden osalta on koko ajan kehitetty, olipa kyse sitten turkiksista tai kotieläintuotannosta.
Suomalaisten turkisten korkea laatu ja hyvä hinta on perustunut hyviin tuotanto-oloihin. Suomalaisen tuotannon lopettaminen tuskin johtaa kysynnän hiipumiseen; se vain siirtää tuotannon jonnekin muualle, missä eettiset näkökohdat eivät paljon paina.
Suomessa on viime vuosina kärkkäästi hyökätty myös maidon- ja lihantuottajien kimppuun. On selvää, että turkistuotannon jälkeen kohteeksi nostetaan myös muu kotieläintuotanto.
Suomessa suurten nälkävuosien jälkeen ymmärrettiin, että karjatalouden harjoittaminen tuo ruokaturvaa väestölle. Huonompanakin vuonna karjalle saadaan jotakin rehua ja sitä kautta myös ihmisille ruokaa. Tämä kiertokulku pätee yhä.
Tämä kesä on ollut hyvä muistutus siitä, miten voi käydä, jos useampi huono sääjakso osuu samalle kasvukaudelle.
Keväinen kuivuus ja loppukesän sade ovat pilanneet suuren osan viljasatoa ainakin täällä Varsinais-Suomen perinteisesti viljavilla aukeilla.
Useamman huonon vuoden sattuessa viljelijöiden laarien pohjilta saattaa jopa siemenvilja käydä vähiin. Euroopassa ei ole viimeisinä vuosikymmeninä nälkää kärsitty, vaikka Afrikan mantereella ruokaa puuttuu miljoonilta ihmisiltä.
On hyvä kuitenkin huomata, että Ukrainan kaltaiset katastrofit ja heikot sääolot aiheuttavat suuria vajauksia maailman ruuantuotannossa.
Suomessa suurten nälkävuosien jälkeen ymmärrettiin, että karjatalouden harjoittaminen tuo ruokaturvaa väestölle. Huonompanakin vuonna karjalle saadaan jotakin rehua ja sitä kautta myös ihmisille ruokaa. Tämä kiertokulku pätee yhä.
Kun jatkuvasti kiinnitetään huomiota luonnon monimuotoisuuteen, on havaittu mm. lantakuoriaisten, kottaraisten ja pääskysten vähentyneen.
Monien lajien katoaminen on seurausta laiduntamisen vähenemisestä, mutta jos kotieläintuotantoa koko ajan ajetaan alas, mikäpä siellä kedoilla tai niityillä luontoa hoitaisi.
Kansalaisaloitteen allekirjoittaminen on helppoa. Aloitteiden käsittely eduskunnassa sen sijaan ei useinkaan ole kovin yksinkertaista, kun tavoitteena täytyy olla jotain muuta kuin oman asian edistäminen.