Tarvitaan myös euroero

Kirjoitin viime elokuussa blogin, jossa totesin, että Suomen talouden tervehdyttämiseksi tarvitaan sekä yhteiskuntasopimus että siirtyminen omaan valuuttaan.

Kilpailukykysopimus on yhteiskuntasopimuksen vesitetty versio. Siksi on vieläkin tärkeämpää toteuttaa myös euroero.

Kilpailukykysopimus parantaa kilpailukykyämme vain hyvin vähän ja hyvin hitaasti. Arviot sopimuksen vaikutuksista työllisyyteen eivät ole realistisia.

Kilpailukykysopimus ei paranna avoimen sektorin kilpailukykyä juuri lainkaan. Sen ansiosta vienti ja teollisuustuotanto eivät kasva, eikä uusia työpaikkoja synny.

Suljetullakaan sektorilla työpaikkoja ei synny lisää, kun kansantalous ei sanottavasti kasva eikä tavaroiden ja palvelujen kysyntä siten lisäänny.

Viimeaikaiset tiedot talouskasvun vauhdittumisesta ovat harhaanjohtavia. Heiveröinen kasvu johtuu lähinnä yksityisen kulutuksen kasvusta, joka perustuu kotitalouksien velkaantumiseen. Tähän vaikuttaa sekin, että pankit ovat antaneet velallisille mahdollisuuden lykätä lainojen lyhennyksiä.

Ainoa nopea keino talouskasvun aikaansaamiseen ja työllisyyden parantamiseen on Suomen eroaminen euroalueesta.

Jos jatkamme euroalueessa, joudumme kärsimään suurtyöttömyydestä ja kipeistä menoleikkauksista, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi menetämme taloudellisen ja lopulta myös valtiollisen itsenäisyytemme.

Kuten professori Antti Tanskanen on todennut, Suomen vaihtoehdot ovat euro ja liittovaltio tai markka ja itsenäisyys.

Euroalueesta eroamisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa.

Kun euroalueeseen liityttiin tiedonantomenettelyä käyttäen, siitä voi samalla tavalla myös erota. Päätöksen tekemiseen eduskunnassa tarvitaan vain eduskunnan enemmistö.

Keskusta aikanaan vastusti euroon siirtymistä, ja oli oikeassa. Lähes kaikki Perussuomalaisten nykyiset kansanedustajat ovat katsoneet, että Suomen olisi parempi olla euroalueen ulkopuolella. Tukea tulee muistakin puolueista.