Puolueiden ennenaikainen tuolileikki lyö kynsille hallitusneuvotteluissa
Eduskuntavaalien kynnyksellä on keskusteltu paljon seuraavan hallituksen kokoonpanosta. Tämä on suomalaisessa politiikassa poikkeuksellista.
Yleensä puolueet ovat korostaneet äänestäjien roolia hallituksen muodostamisessa. Painoarvoa on annettu myös hallitusneuvotteluille ja niiden sisällölle. Tästä syystä puolueet ovat kieltäytyneet kategorisesti ottamasta kantaa eri hallitusvaihtoehtoihin tai hallituskumppaneihin ennen eduskuntavaaleja.
Nyt on toisin. Puolueet ovat yksi toisensa jälkeen kertoneet, kenen kanssa he eivät ainakaan mene hallitukseen. Julkisen huutokaupan käynnisti vihreät ilmoittamalla, että eivät lähde samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa.
Vihreiden innoittamana saman linjauksen ovat tehneet puheenjohtajiensa suulla SDP, vasemmistoliitto ja RKP.
Ajankohta ei ole vahinko tai sattuma. SDP pyrkii Sanna Marinin johdolla tekemään eduskuntavaaleista blokkivaalit, koska sen avulla puolue voi maksimoida oman kannatuksensa. SDP:n tavoite on kerätä ääniä vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajien keskuudesta.
Helppoa se ei ole. Äänestäjät tekevät oman valintansa enemmän oman arvopohjansa kautta kuin valtapoliittisin perustein. Liikkuviin äänestäjiin blokkiasetelma voi purra paremmin Marinin suuren henkilökohtaisen suosion ansiosta.
OMAN mausteensa hallituspohjakeskusteluun toi keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko. Hän totesi viime viikolla yksiselitteisesti, että nykyiselle hallituspohjalle ei ole luvassa jatkoa.
Saarikon mukaan uuden hallituksen tärkein tehtävä on Suomen talouden tervehdyttäminen ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaaminen. Tähän tehtävään Marinin hallituksella ei ole eväitä.
Toisin kuin muut rajauksia tehneet puolueiden puheenjohtajat Saarikko korosti, että keskusta ei sulje ovia yhdeltäkään puolueelta, vaan ainoastaan nykyiseltä hallituspohjalta. Se, nähdäänkö keskustaa seuraavassa hallituksessa, riippuu täysin vaalituloksesta.
Tässä tilanteessa keskustalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa rehellisesti, mitä mieltä se on nykyisen hallituksen jatkomahdollisuuksista.
KESKUSTASSA ei puheenjohtaja itsevaltaisesti päätä hallitukseen menosta. Saarikon ilmoitusta voikin ehkä tulkita myös niin, että ainakaan hänen johtamansa keskusta ei nykyisenlaista hallitusyhteistyötä jatka. Vastalauseitakaan ei puolueväen piiristä ole juuri kuulunut.
Kriisien sävyttämä hallituskausi on ollut keskustalle raskas. Hallituspuolueiden väliset ristiriidat eivät ole jääneet keneltäkään huomaamatta.
Hallitusyhteistyötä ei ole helpottanut se, että SDP on Marinin johdolla liukunut talouspolitiikassaan railakkaasti vasemmalle. Tämä on lisännyt kitkaa hallituksen sisällä.
Vaalikauden alkupuolella eläteltiin keskustan sisällä vielä toiveita uudesta punamullasta. Mitä pidemmälle vaalikausi on edennyt, sitä vähäisemmäksi nämä puheet ovat jääneet.
Tässä tilanteessa keskustalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa rehellisesti, mitä mieltä se on nykyisen hallituksen jatkomahdollisuuksista.
OLI vaalitulos mikä tahansa, edessä on vaikeat hallitusneuvottelut. Se on tullut kaikille selväksi. Puolueiden asettamien reunaehtojen takia hallitusvaihtoehtoja on harvinaisen vähän.
Etukäteen vahvimmalta vaihtoehdolta näyttää sinipunan eli SDP:n ja kokoomuksen varaan rakennettu hallitus. Koko hallituskauden tukkanuottasilla olleiden puolueiden vaaliohjelmien yhteensovittaminen hallitusneuvotteluissa on toki vaikeaa, mutta ei mahdotonta.
Asetelma ei ole kummallekaan osapuolelle helppo. Vaalikentillä SDP ja kokoomus ovat toistensa pahimpia kilpailijoita. Talouspolitiikassa puolueiden näkemyserot ovat poikkeuksellisen suuret – ja siitä huolimatta sinipunahallitus on todennäköisin vaihtoehto.
Perussuomalaisten tilanne näyttää juuri nyt erittäin hankalalta. Puolueen ainoa oljenkorsi on yhteistyö kokoomuksen kanssa.
Onneksi valta on äänestäjillä. He päättävät, millä eväillä puolueet lähtevät tulevaan vaalikauteen.