Lukijalta: Puolustusmenot Norjaan ja Viroon
Taito Taskinen kirjoitti (Suomenmaa 4.6.) mittavien puolustusmenojen aiheuttamista taloudellisista haasteista muun muassa leikkusten ja lisäverojen osalta. Yksi tapa käsitellä varustautumista on katsoa se rakennustarviketeollisuudeksi ja rakennustarvikkeiksi.
Riippuu melko paljon tavanomaisen sodankäynnin laajuudesta, miten paljon kaikkia ja kaikkea tarvitaan työ- ja asevelvollisina sekä varusteina, niin selustassa kotirintamalla kuin rintamallakin rajoilla.
Informaatiosodankäynnistä johtuu, että Suomen on pörhistettävä sulkiaan ja näytettävä moraalista esimerkkiä. Se ei kuitenkaan välttämättä saa liberaalivaltioita palauttamaan maanpuolustustaan.
Tanskakin on viimeksi sotinut miltei tosissaan Preussia ja Itävaltaa vastaan 1864, ensimmäinen maailmansota meni puolueettomana ja toinen maailmansota kesti päivän, 9.4.1940.
Norjalaiset olivat sitkeämpiä ja ehtivät saada apuakin vuonoihinsa briteiltä, maansa jo Saksan valtakunnalle sekä Neuvostoliitolle menettäneiltä puolalaisilta sekä tanskalaisilta.
On tietenkin niin, että Viro saattaa tarvita suomalaisen reserviläisen tukea Suomenlahden etelärannalla, ehkä Etelä-Virossakin sekä Latvia Ruotsin mekanisoitua maavoimat lennokkitorjunnalla, mutta herää kysymys, onko Suomella varaa olla suurvalta niin Pohjois-Norjassa kuin Suomen Lapissakin.
Jatkosodassahan alueen hoiti Oulun–Nurmekse-linjan pohjoispuolella Saksan valtakunta tuottaen lopuksi Lapin sodan, polttamisen ja jälleenrakentamisen aikana, jolloin sotakorvauksissakin oli maksettavaa.
Kun alkanee olla jo selvää, etteivät Suomen kansalliset varat oikein riitä kunnolliseen Lapin sotaan pohjoista laivastoa vastaan Murmanskin alueen suuntaan, aletaan havitella taktista ydinsotaakin F-35A:n B61-13-ydinpommilla, jolla päästään osallistumaan kauhun tasapainon horjuttamiseen ja ”niihin pöytiin, missä päätetään Venäjän ja Kalottialueen tulevaisuudesta”.
Äänestää Suomessa sitten sosiaalidemokraattia, kokoomuslaista tai keskustaliberaalia, on tulos aina sama: eurososialidemokraattinen kovan ytimen politiikka vahvistettuna transatlanttisilla toiveilla. Yhdysvaltain tehtävä vuosien 1917 ja 1942 tapaan on pelastaa Venäjä, ei nyt Euroopan unioni Saksalta, vaan Kiinan kansantasavallalta.
Siksi oli välttämätöntä hyökätä Israelinkin puolesta Iraniin ja aiheuttaa viidesosan heikkeminen öljyn tarjonnassa. Israel ja Yhdysvallat rikastuttavat Venäjää, mutta tietenkin myös Norjaan korkein öljynhinnoin ja kurittavat Kiinan kansantasavallan teollisuutta sekä vientiä.
Hormuzinsalmella sotiminen on yksi Yhdysvaltain keino tukea Venäjää – myös Ukrainan erikoissotilasoperaatiossa.
Muutosta ei tule ennen kuin Yhdysvalloissa on 20.1.2029 demokraattipresidentti eikä välttämättä sittenkään, koska Yhdysvallat ovat käyttäneet ohjusvarastoja siinä määrin Iraniin Israelin vuoksi, ettei niitä enää oikein riitä Ukrainaan eikä liittolaisille Euroopan unioniin.
Tiettyä nöyryyttä ulkoasiainhallinnossa on se, että rajasopimusta ei lakkautettu ja profiilia kohottaa se, että Venäjän federaation Helsingin suurlähettiläs kutsutaan puhutteluun tämän tästä.
Ulkopolitiikka palaa puolustuspolitiikkaan pätkittäin niin kuin kauppapolitiikka, mutta edelleen istutaan puolueettomina tuulisella aidalla eikä Suomea koskevaa Lopullista ratkaisua ole saavutettu. Sanoma, Yleisradio ja Ulkopoliittinen instituutti voisivat kesälläkin etsiä ratkaisuja Suomen nykytilaan.
Norja voisi varata 200 000 sotilasta Pohjois-Norjaan ja Suomen Lappiin Rovaniemen tasalle, eikä Pohjolan ydinaseistamisen pitäisi olla vain eurososialidemokraattista kovan ytimen politiikkaa Euroopan rahaunionissa ja Lapin lennostossa.
Kannattaisikohan Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön laskea, mitä maksaa tavanomainen sota, mikäli sitä harjoitetaan Kuhmon ja Kaakkois-Suomen sekä Viron, myös Etelä-Viron, lisäksi myös Lapissa Rovaniemeltä Pohjoiselle jäämerelle?
Tulokset voi jakaa hallintovaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsenille julkaisematta iltapäivätoimituksiin.
Olli-Jukka Paloneva
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/