Lukijalta: Vanhuspalvelut eivät kestä enää yhtään tekosyytä
Suomen vanhuspalveluissa tehdään paljon arvokasta ja sydämellistä työtä. Samalla järjestelmässä on liian paljon rakenteellisia ongelmia, jotka näkyvät viiveinä, laiminlyönteinä ja ihmisten kasvavana epävarmuutena.
Jokainen tilanne, jossa ikääntynyt ihminen tai hänen läheisensä joutuu pelkäämään avun saamista tai hoivan laatua, on merkki siitä, että järjestelmä ei toimi riittävän hyvin.
Ongelmat eivät rajoitu vain yksittäisiin epäonnistumisiin tai yhteen sektoriin. Puutteita löytyy sekä julkisista että yksityisistä palveluista. Kyse on ennen kaikkea johtamisesta, valvonnasta ja arjen vastuunkannosta. Hoivatyötä ei voi johtaa etäältä.
Johdon on oltava läsnä siellä, missä ihmiset elävät ja työntekijät tekevät raskasta työtään. Kun päätöksenteko irtoaa arjesta, ongelmat jäävät liian helposti piiloon ja inhimillinen hätä muuttuu tilastoiksi.
Palveluihin pääsy on monin paikoin liian vaikeaa. Avun saamisen kriteerit ovat kiristyneet niin paljon, että tukea saa vasta silloin, kun voimat ovat jo loppumassa ja koti muuttunut turvattomaksi. Tämä ei ole vain epäinhimillistä, vaan myös kallista.
Mitä myöhemmin ongelmiin puututaan, sitä enemmän tarvitaan raskaita ja kalliita palveluja. Siksi avun piiriin on päästävä aiemmin, arvioinnin on oltava nopeampaa ja palveluiden joustavampia.
Valvonnassa on edelleen vakavia aukkoja. Ongelmia ei tunnisteta ajoissa eikä puutteisiin puututa riittävän nopeasti. Valvontalakia on uudistettava niin, että valvonta perustuu ennakointiin, säännöllisiin tarkastuksiin ja ajantasaiseen tietoon.
Toistuvista laiminlyönneistä on seurattava nopeita ja tuntuvia sanktioita. Myös asiakkaiden ja omaisten äänen on kuuluttava nykyistä vahvemmin esimerkiksi anonyymien palautekanavien kautta. Samalla hoivapalveluiden laatutietojen ja valvontapäätösten on oltava avoimesti nähtävillä.
Henkilöstö on hoivan tärkein voimavara. Pelkkä tutkinto ei riitä, jos työssä ei ole riittäviä vuorovaikutustaitoja, eettistä harkintaa ja kykyä toimia paineen alla. Siksi alalle tarvitaan ajantasaiset ja yhdenvertaiset soveltuvuusarvioinnit sekä jatkuvaa täydennyskoulutusta.
Työhyvinvointiin on panostettava aidosti: riittävä henkilöstömitoitus, toimivat sijaisjärjestelyt ja mahdollisuus kohdata ihminen kiireettömästi ovat hyvän hoivan edellytys.
Kotihoito on monelle ikääntyneelle paras vaihtoehto, mutta senkin laatuun on panostettava enemmän. Ihmistä ei voi hoitaa minuuttiaikataululla.
Tarvitaan moniammatillisia tiimejä, ennakoivaa kuntoutusta ja teknologiaa, joka tukee ihmistä eikä korvaa kohtaamista. Myös omaishoitajien tuki on nostettava juhlapuheista käytännön teoiksi.
Kyse ei ole vain vanhuspalveluista, vaan siitä millainen yhteiskunta Suomi haluaa olla. Ikääntyneiden arvokas kohtelu mitataan arjen päätöksissä. Johtaminen on tuotava lähemmäs ihmisiä, valvonta päivitettävä tähän aikaan ja palveluiden kynnyksiä madallettava. Arvokas vanhuus ei voi odottaa.
Pauli Kankaanpää
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen vanhusneuvoston puheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/