Onneksi on sentään kerran vuodessa Suomen itsenäisyyspäivä!
Itsenäisyyspäivänä piintyneinkin marmattaja ja alinomainen valittaja joutuu hieman häpeillen tunnustamaan, että onhan tässä Suomessa hyvääkin…
Ei se kyllä suomalaiselle helppoa ole. Vaikka Suomi on nimetty monta kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi, varsinkin oppositiohenkinen kansalainen rämähtää semmoisia kuullessaan tekonauruun.
Mutta jos poistamme puoluepoliittiset silmälasit ja näemme metsän puilta, hiljenemme. On Suomessa sittenkin osattu.
Erityinen kiitos kuuluu poliitikoillemme ja virkakunnallemme – heille, jotka ovat päättäneet yhteisistä asioistamme ja hoitaneet niitä lakiemme mukaan.
ARVOSTETTU pitkän linjan talousvaikuttaja Sixten Korkman tiivisti kolumnissaan (HS 30.11.) oivalla tavalla pohjoismaisen linjan erinomaisuutta.
Uusliberalismi ei ole ollut maailmalla tie onnelaan, Korkman osoittaa esimerkein ja varoittaa niitä, joilla sellaisia ajatuksia yhä on.
Ja onhan niitä, erityisesti oikeisto-oppositiossa ja elinkeinoelämän piirissä.
Kokoomus on ollut ”verot alas” -puolue aina. Nyt, ihme kyllä, myös perussuomalaiset ovat liittyneet samaan kuoroon.
Tämä on ällistyttävää, sillä perussuomalaisten äänestäjä ei yleensä ole suurrikas. Hän ei hyötyisi puolueen ajamasta verotuksen voimakkaasta keventämisestä, eivätkä kaikki kokoomuksen kannattajatkaan.
Matala verotus ei ole hyvä lääke. Päin vastoin, uusliberalistisen linjan valinneet angloamerikkalaiset maat (Yhdysvallat, Britannia, Kanada, Australia) ovat eriarvoisuuden maita: tuloerot ovat paljon suurempia kuin Pohjoismaissa ja köyhyys yleisempää, Korkman todistaa.
”Jääkööt omaan arvoonsa puheet siitä, että Suomi on toivoton tapaus, holhousvaltio ja verohelvetti. Näissä puheissa on kyse ideologisesta viehtymyksestä markkinafundamentalismiin ja omistajien toiveesta saada sijoituksilleen entistä korkeampi tuotto.
Me muut voimme ajatella, että onhan tässä maassa paljon mälsää, kuten Simo Salminen aikoinaan lauloi, mutta kansainvälisesti katsoen tilanteemme on silti vähintäänkin kohtuullinen.”
Erityinen kiitos kuuluu poliitikoillemme ja virkakunnallemme – heille, jotka ovat päättäneet yhteisistä asioistamme ja hoitaneet niitä lakiemme mukaan.
TÄMÄ ”vähintäänkin kohtuullinen tilanteemme” rakentuu siis pienten tuloerojen, korkean verotuksen ja yhteiskunnan järjestämän laajan palveluverkon varaan.
Amerikoissa on toisin.
Aina on tietysti kehittämistä ja korjaamista. Silti näin itsenäisyyspäivän aikaan on hyvä verrata Suomen järjestelmän tuloksia ihan minkä tahansa muun maan kansalaisten elämään.
Siinä menestymme vielä paremmin kuin jääkiekossa.
Tuttu havainto on myös, että kansalaiset Pohjoismaissa luottavat toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin enemmän kuin muualla. Se onkin välttämätöntä, jotta hyvä yhteiskuntamallimme säilyy. Se kun perustuu monella tavalla luottamukseen. Sitä ei pidä valheilla rapauttaa.
Korkman huomauttaa hyväksi lopuksi riippumattoman amerikkalaisen tutkimuslaitoksen Freedom Housen arvioivan, että ihmisen vapaus toteutuu Pohjoismaissa paremmin kuin missään muualla.
Sekin vielä.
SUOMALAINEN yhteiskunta on rakennettu kaikkien poliittisten suuntausten voimin. Yhteiskunnallisen kehityksen tärkeimmässä moottorissa eli hallituksessa ovat vuorollaan olleet kaikki puolueet, erilaisissa kokoonpanoissa.
Tämä on pakottanut kuuntelemaan muita ja tekemään kompromisseja.
Tulokset osoittavat, että myös tätä taitoa kannattaa vaalia.