Tulevan EU-rahoituskauden tavoitteet vakaalle pohjalle
EU:n budjetin rakenne ja sisältö muuttuvat tulevalle toimikaudelle.
Muutos on pienempi kuin EU-komissio alkuperäisissä suunnitelmissaan tavoitteli. Parlamentin laaja maltillinen enemmistö ilmaisi selkeästi tahtovansa maatalouden ja aluekehityksen aloille komission haluamaa vahvemman osuuden.
Kuluva vuosi ja ensi vuoden alkupuoli lienevät sitä aikaa, kun kansalliset maksuosuudet ja saannot alkavat hahmottua tarkemmin. Samalla juuri nyt on se aika, jolloin pitää tietää, mitä tahtoo.
Millä keinoilla saamme omaa jäsenmaksuamme jonkin verran takaisin ja miten saanto kohdennetaan kotimaassa järkevästi ja oikeudenmukaisesti?
Keskeinen elementti tässä yhtälössä on koko 30-vuotisen EU-historiamme ajan ollut Pohjoisten harvaan asuttujen alueiden (NSPA) tuki, jota on maksettu pysyvien olosuhdehaittojen perusteella. Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta § 174 todetaan mm.:
Unioni pyrkii erityisesti vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Asianomaisista alueista kiinnitetään erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin.
Suomen kannattaisi jatkossakin asettaa ensimmäiseksi prioriteetikseen se rahoitusperuste, jolla tähänkin asti on saatu aikaan paras tulos.
Samalla on tärkeää pitää kiinni siitä, mitä sopimukseen on kirjoitettu: Suomen aluerakenteesta johtuvat haitat ovat luonteeltaan pysyviä, ja ne on sellaisiksi tunnustettu.
En tiedä tilannetta, jossa jokin jäsenmaa olisi itse vaarantanut tai kyseenalaistanut niin selkeän rahoitusperustan, kuin Pohjoisten harvaan asuttujen alueiden tuki Suomelle on.
Hämmästyin kuultuani viime vuoden lopulla suoraan hallituksen ytimestä väitteen, ettei Suomi aio priorisoida NSPA-rahoitusta, vaan sitä aiottaisiin käyttää vasta ”loppusuoralla”. Varminta olisi toimia toisin päin.
Nyt näyttää syntyneen outo ristiriita NSPA-rahoituksen ja olemukseltaan epämääräisen ”rajapaketin” välillä.
Väitän, että raja-alueiden merkitystä korostamalla siirretään entistä enemmän rahaa Itämeren ja Mustanmeren välillä sijaitseville Suomeen verrattuna väkirikkaille ja köyhille alueille.
Suomessa on edelleen tahoja, jotka haluavat tosiasioiden vastaisesti väittää ja kuvitella, että ainoastaan raja Venäjän kanssa olisi EU:n ulkorajaa ja sitä kohdeltaisiin erityishuomiolla. Näin ei ole, vaan unionilla on ulkorajat etelässä, lännessä, pohjoisessa ja idässä.
Väitän, että raja-alueiden merkitystä korostamalla siirretään entistä enemmän rahaa Itämeren ja Mustanmeren välillä sijaitseville Suomeen verrattuna väkirikkaille ja köyhille alueille.
Ne ovat sitä paitsi lähellä Ukrainan sotaa ja kriittisiä Turkin, Balkanin ja Välimeren ulkorajoja, joilla Lähi-idän tilanne voi eskaloitua nopeasti ja vakavasti.
Suomen itäraja on tärkeä alue, johon pitää panostaa. Siihenkin saamme kuitenkin EU-budjetista varoja todennäköisimmin vakiintuneella kuin epävarmalla perusteella.
Sitä paitsi Suomen itäraja kuuluu lähes kokonaan NSPA-alueeseen, ja NSPA-perusteella saatavaa rahaa on aina siirretty myös muille kuin NSPA-alueille.
Välillä itse kunkin on myös hyvä muistuttaa itseään siitä, että EU:n kautta kiertävät rahamme ovat pieni liraus oman maamme budjetin rinnalla. ”EU-raha” sekoittaa mittasuhteet.
Hiljattain vietettiin suorastaan kansallista juhlaa, kun EU-komissio osoitti 50 M€ Suomen itärajan turvallisuuden parantamiseen. Unohtuiko, että Suomi käyttää tuohon tarkoitukseen omasta budjetistaan saman summan reilun kahden vuorokauden aikana.