Itäinen Suomi kaipaa konkreettisia toimia

Petteri Orpon hallitus käynnisti hallitusohjelmansa mukaisesti kaksi alueohjelmaa: Pohjoisen ohjelman ja Itäisen Suomen ohjelman.

Nämä suuralueet kehittyvät tällä hetkellä ajan paineissa eri suuntiin. Pohjoinen on maamme kansainvälisin alue, jonne kohdistuu suuri investointipotentiaali mm. puhtaan siirtymän ja avautuvien liikenneyhteyksien muodossa. Itäinen Suomi on heterogeenisempi: kasvualueet ovat vähissä, moni paikkakunta ja maakunta kärsii erityisesti Suomen ja Venäjän taloussuhteen ja rajaliikenteen poistumisesta, menettää väestöä ja investointeja.

Orpon hallituksen toimet Itäisen Suomen osalta ovat edenneet verkkaisesti, mutta edenneet kuitenkin. Sen kiitoksen Orpon hallitus ansaitsee, että se on Itäisen Suomen ohjelman organisoinut edellisen hallituksen Itä-Suomi-toimintaa järjestelmällisemmin ja integroinut alueet mukaan valmisteluun ja toimeenpanon seurantaan.

Myös ohjelman teemat on valittu oikein. Mutta kiitokset loppuvatkin sitten toistaiseksi tähän, koska konkreettiset toimet ovat vähissä.

Hallitus on nimittäin osannut myös ”viestinnällistää” toimintansa. Alueohjelmien toimenpiteiksi lasketaan asioita, jotka olisivat toteutuneet muutenkin osana ns. normaalia toimintaa. Sama toimenpide tai resurssi myös viestitään moneen kertaan, niin että äkkinäinen tulkitsee Itäisen Suomen olevan suoranaisen toimenpiteiden tulvan ja rahasateen kohteena. Näin ei ole. Mutta kun aikanaan luin eri puolilta maata annettua lausuntopalautetta Itäisen Suomen ohjelmaan, niin muualla maassa oli jo herännyt suoranaista kateutta asioista, joita ei ole olemassakaan.

Itäisen Suomen ohjelma-alueen toimijat saavat myös pohtia itsekriittisesti, onko valmistelussa todella löydetty ja joitakin koko alueelle aidosti yhteisiä suuria tavoitteita ja sitouduttu niihin – vaiko yritetty ohjelman avulla saada jokin itselle tärkeä yksittäinen toimenpide toteutumaan.

Aluekehityksen perustekijät ovat aina ja kaikkialla väestö, pääomat, koulutus ja saavutettavuus. Nyt pitäisi keskittyä olennaiseen.

Ensin pitää pysäyttää negatiivinen kehitys. Siitä osa aiheutuu valtion jo pitkään Itä-Suomea sorsineesta julkisen rahan ohjaamisesta. Toinen ja vielä onneksi lyhyemmän aikaa kestänyt vaikutus johtuu EU-Suomi-Venäjä-suhteiden tilasta ja maamme julkisuudessa ylikorostuneesta ”sotapelosta”, joka aiheuttaa todellisuutta vääristävää epävarmuutta ja riskikuvitelmia alueen tulevaisuutta kohtaan.

Jos Orpon hallitus toimii loppuaikanaan viisaasti, Itä-Suomi-toimet kohdennetaan muutamiin keskeisiin asioihin, etenkin saavutettavuuteen, koulutukseen ja yritysrahoitukseen.

Suuri odotus taitaa kohdistua ns. ”erityistalousalueisiin”. Niistä pitäisi jo saada konkretiaa: mitä ovat ne rahoituksen ja tuen välineet, joita erityistalousalue-status yrityksille tuo? Toistaiseksi tämä on epäselvää. Ja ainakin minulle on epäselvää, mitä muuta nämä toimet voivat olla kuin aiemmat juridiset tarkastelut ovat tuottaneet: niiden on noudatettava unionin valtiontukisääntöjä tai saatava komission ennakkohyväksyntä.

Kiirettä pitää, että toimenpiteet konkretisoituisivat tämän hallituksen tai EU-ohjelmakauden aikana.