Korjatkaa sote-palvelut ja perusturvan aukot
Kansalaisena ja jonkinlaisena päättäjänä tulen epätoivoiseksi siitä ilmapiiristä, jossa korkeimmat valtioelimemme ovat ratkovinaan maamme pahimpia ongelmia.
Useimmilla alueilla Suomessa on menossa todellinen palvelujen saatavuutta ja kustannuksia koskeva kriisi. Mutta näyttää valitettavasti siltä, että maamme poliittiselle johdolle on tärkeämpää kiistellä siitä, kuka on tehnyt mitäkin virheitä ja kuka on ollut koko ajan oikeassa.
Kansalaista tämä kinastelu ei auta. Sitä paitsi varmasti jo tyhmempikin huomaa nyt jälkikäteen ne sote-uudistuksen virheet, joista viisaammat yrittivät varoittaa jo etukäteen.
Nykyiselle hallitukselle näyttää sopivan hyvin sellainen kehitys, että alijäämiin sortuvat hyvinvointialueet yhdistetään ja lopputuloksena on koko maassa 3–5 mammuttiorganisaatiota, jotka ovat entistä kalliimpia, tehottomampia ja inhimillisyydelle vieraita.
Onko hallituksessa ja maamme puolueiden johdossa liian vaikeaa käsittää, että yhtä aikaa tapahtuva palveluiden ja etuuksien raju leikkaus kohdistuu irvokkaasti niihin ihmisiin, jotka ovat erityisen avun ja hoivan tarpeessa tai joiden kykyä oman elämäntilanteensa vahvistamiseen yhteiskunnan pitäisi ja kannattaisi tukea?
Useimmat heikennykset osuvat samoihin ryhmiin ja yksilöihin. Tilanne on niin huono, että ihmisillä ei ole varaa ostaa välttämättömiä lääkkeitään – tai mahdollisuutta päästä tarpeenmukaisen hoidon piiriin, jolloin kummastakin seuraa aiemmin hallinnassa olleen sairauden pahentuminen ja myöhemmin yhteiskunnalle vielä kalliimpi lasku.
Jos asiaa halutaan ryhtyä tosimielellä parantamaan muuten kuin sillä näennäisellä avulla, että lisätään julkisen rahan siirtoa yksityisille toimijoille, tulisi aloittaa heti perustavammat toimet ja ryhtyä töihin.
Ehdotan, että oppositiopuolue keskustan johtaja Antti Kaikkonen menee – Antti Lindtmanin kanssa tai ilman – puhumaan sovinnon ja järjen sanoja pääministeri Petteri Orpolle ja valtiovarainministeri Riikka Purralle.
Keskustan ja SDP:n pitää myöntää, että ihan kaikki sote-uudistuksessa ei onnistunut. Pitäisi lopettaa ideologinen sodankäynti ja syyttely ja sopia askelmerkit parempaan suuntaan eli löytää hallitukselle sellaisia esityksiä, joita oppositiokin voi tukea.
Vastaavasti hallituksen tulisi hillitä paikallispalvelujen alasajoa ja sosiaaliturvan heikennysten ohjelmalliselta vaikuttavaa kohdentamista samoihin ryhmiin ja ihmisiin.
Punamultapuolueiden olemukseen ja historiaan sopisi kansallisen sovun tarjoaminen ja rakentaminen – meneillään nimittäin on todellisuudessa vakava ja kärjistyvä kriisi, joka heikentää vakavasti luottamusta viranomaisiin ja yhteiskuntaan.
Asiaa ei ratkaista myöskään ”pelastetaan palvelut aluevaaleissa” -propagandalla. Ei aluevaltuustoilla ole sen kummempaa kykyä minkään pelastamiseen kuin on nytkään, ellei rahoituslakia korjata. Tämä on armoton totuus. Kaikkien pitää nyt ottaa vähän taka-askelia.
Keskustassa tuon luulisi olevan helppoa, sillä tuskinpa kukaan tässä kohtaa haluaa sanoa vallitsevan tilanteen olleen puolueemme ”satavuotinen tavoite”.
Sitä se ei tämä päätösvallasta irrotettu muodollinen ”itsehallinto” ole koskaan ollutkaan, muualla kuin puoluejohtaja Juha Sipilän viestinnällisesti suuntautuneen avustajan epäonnistuneessa kielikuvassa, jonka valitettavan moni uskoi todeksi.
Töihin nyt! Kansalaiset odottavat muutosta. Keskustan kannattaa nyt toimia rakentavalla tavalla. Siitä kansakin palkitsisi.