Onko kokoomus menettämässä sivistysporvarit? Ilmiö ei ole uusi, vastaa professori

Kokoomus

Pakenevatko sivistysporvarit nyt kokoomuksesta?

Pitkäaikainen helsinkiläinen kokoomusvaikuttaja Matti Niiranen vaatii pääministeripuolueelta pikaista ”aatteellisen kilpensä kiillottamista”. Niirasen mukaan puolueen kannatus on tällä vaalikaudella romahtanut osin siksi, että kokoomus samaistetaan hallituskumppaniinsa perussuomalaisiin.

Facebook-kirjoituksessaan Niiranen katsoo, että kokoomus on menettänyt kannatustaan etenkin ”keskustaoikeistolaisten ihmisten, sivistysporvareiden, nuorten ja etenkin nuorten naisten keskuudessa”.

– Rökäletappiota ennustavista luvuista huolimatta kokoomuksen ministerit tuntuvat olevan toisaalla, eivätkä ole tehneet riittävän selväsanaisesti pesäeroa populistisiin persupuheisiin, Niiranen kirjoittaa.

Helsingin Sanomien tuoreessa gallupissa kokoomuksen kannatus oli 16,5 prosenttia.

Poliittisen historian professori Vesa Vares Turun yliopistosta sen sijaan sanoo, että puhe sivistysporvarien kadosta on vellonut kokoomuksen ympärillä jo vuosikymmeniä. Kyseessä on siis pikemminkin pitkäaikainen rakennemuutos kuin äkillinen ilmiö.

Kokoomuksessa on puolueen perustamisesta lähtien ollut kirjava joukko ihmisiä, Vares kertoo. Vielä maailmansotien välisenä aikana puolueen kärkipoliitikot olivat pitkälti professoreita, tohtoreita ja korkeita virkamiehiä. Toisen maailmansodan jälkeen heidän osuutensa alkoi vähentyä, kun painopiste puolueessa siirtyi yhä enemmän taloudellisiin kysymyksiin.

– Sivistysporvarien kadosta on oikeastaan puhuttu 1950- ja 1960-luvuilta alkaen. Eihän kokoomuksessa ole nähty professoripoliitikkoja tai kulttuurieliitin edustajia todella pitkään aikaan, Vares sanoo Suomenmaalle.

Puhe on Vareksen mukaan kiihtynyt edelleen 1990-luvulta alkaen, kun talousargumentit ovat vallanneet alaa politiikassa.

Vares myös katsoo, että termi sivistysporvari on enemmänkin häilyvä ulkopuolisten työkalu tai lyömäase kuin yhtenäinen ihmisryhmä. Kokoomuslaisia termin käyttö jopa ärsyttää, professori sanoo.

– He kokevat, että sitä käyttävät ulkopuoliset jotenkin mittaamaan sitä, kuka kokoomuslaisista on kunnollinen, edistyksellinen ja yhteistyökelpoinen.

Vares huomauttaa, että esimerkiksi kaupunkilainen yliopistoväki on jo 1970-luvulta lähtien tuntenut enemmän vetoa vasemmistoon ja liberaaleihin suuntauksiin.

– Oikeistotaustaa ei juurikaan löydy.

Vares ei siis usko siihen, että suuri joukko kokoomukseen pettyneitä olisi nyt siirtymässä muihin puolueisiin.

– Määrällisesti isosta joukosta ei voi olla kyse. Mutta erityisesti nuoret naiset tuntuvat olevan sellainen ryhmä.

Vares arvioi, että vihreät olisi heille lähin puolue.

– Mutta kun katsoo vihreiden gallupeja, niin ei näy merkkejä siitä, että sinne olisi mitään ryntäystä tullut, hän pohtii.

Kokoomuksen ”persuuntumisesta” on puhuttu laajemminkin tällä vaalikaudella.

Iltalehden pääkirjoituksessa kokoomuksen kansanedustajia Tere Sammallahtea ja Atte Kalevaa luonnehdittiin ”kravattipersuiksi”. Maaseudun Tulevaisuus haastatteli kaksikkoa todeten, että he ovat puolueessaan ”tietynlaisia rasavillejä”, joiden kannanotot ja esiintyminen poikkeavat usein hillitystä porvaricharmista.

Kokoomuksen sisällä tehdään siis entistä perussuomalaisempaa politiikkaa.

– Se on kyllä uutta ja se, että he ovat näin äänekkäitä, Vares toteaa.

Mutta sekin on kokoomukselle uutta, että sillä on oikealla puolellaan todellinen vaaleissa menestynyt haastaja.

– Kokoomus on saanut aika rauhassa ajaa keskustaoikeistolaista politiikkaa tietäen, että purnaavat konservatiivitkin pysyvät omassa joukossa, koska kokoomukselle ei ole mitään uskottavaa vaihtoehtoa. Mutta nyt on.

Vares toteaa, että kyseessä on yleiseurooppalainen ilmiö. Esimerkiksi Saksassa kristillisdemokraattinen puolue CDU on vaikeuksissa äärioikeiston menestyessä.

Mitä kokoomus siis tekee, kun vaalikausi päättyy? Yrittääkö se tehdä pesäeroa entiseen hallituskumppaniinsa vai liikkuuko se entistä oikeammalle?

Lyhyellä tähtäyksellä korostetaan varmastikin eroja, sillä edessä ovat eduskuntavaalit ja niiden edellyttämä profiloituminen. Mutta minne oikeisto pidemmällä tähtäimellä menee, se on se ”suuri vastaamaton tulevaisuus” tällä hetkellä koko Euroopassa, Vares sanoo.

– Perinteiset konservatiivipuolueet kuten kokoomus koettavat mukautua perussuomalaisten nousuun, mutta toisaalta myös nämä uudet liikkeet pyrkivät salonkikelpoisemmiksi.

– Meneillään on siis oikeiston sisäinen käymistila, jossa nämä kaksi lähestyvät toisiaan. Kuka sitten jää sinne kukkulan päälle vai syntyykö metamorfoosi, jossa on molempia, sitä on mahdotonta tällä hetkellä ennustaa.

Professori myös muistuttaa, että pääministeripuolueen asema painaa tällä hetkellä kokoomusta.

– Hallitusvastuu syö kannatusta nopeammin kuin aikaisemmin.

Meneillään on oikeiston sisäinen käymistila.

Poliittisen historian professori Vesa Vares

Vareksen mukaan kokoomuksen perinteinen vaalimenestys on perustunut siihen, että heitä äänestävät ihmiset haluavat vastuullista talouspolitiikkaa, mutta yhtä lailla heihin vetoaa puhe maltillisuudesta.

– Se on tietty mentaliteetti, jota nämä ihmiset eivät kenties miellä edes kovin poliittiseksi vakaumukseksi, mutta kokoomus on vastannut heidän odotuksiinsa, professori kuvaa.

Tällä vaalikaudella hallituspuolueet ovat riidelleet paljon julkisesti, kohuilta ei ole vältytty. Vares uskoo silti siihen, että monien mielestä talouspolitiikka on nimenomaan ollut vastuullista, kun valtion velkaa yritetään lyhentää.

Vareksen mukaan kokoomuksessa on tyytyväisyyttä siihen, että perussuomalaiset ajaa niin kovaa talouspolitiikkaa. Kokoomuksen ei siten tarvitse tehdä kaikkea likaista työtä leikkausten parissa.

– Mutta perussuomalaiset ovat menneet vielä pidemmälle, ja se saattaa houkutella oikeistolaisempia kokoomuksessa entistä enemmän. Tämä on vähän tällainen kahden rintaman taistelu, joka on tietysti aina vaikea, Vares sanoo.